Ainutkertainen rakkaustarina

Jokaisen rakkaustarina on erilainen. Tunne rakkaudesta, se mistä kaikki alkoi ja miten mihinkäkin päädyttiin on ainutlaatuista. Joskus rakkaus kestää hetken, joskus pidempään ja joillain läpi elämän. Silti yhtä ainutkertaisen mielenkiintoinen on jokaisen oma tarina.

Pyysimme @parisuhdeseksi -instatilillä ihmisiltä rakkaustarinoita. Lupasimme arpoa ystävänpäivän kunniaksi myös Elämysseksikortteja tarinansa lähettäneille. Ja voi, miten kauniita tarinoita saimmekaan! Osan julkaisimme jo instatilillä, mutta osa on teille tässä.

Tarinat ovat aitoja ja elämänmakuisia. Niissä huokui ilo siitä, että sai tarinansa jakaa. Toivon kirjoittamisen vieneen takaisin muistoihin ja tuoneen ihania mielikuvia. Miten tärkeää on muistella rakkaudenhuuman hetkiä ja toisen ihmisen tuomaa onnellisuuden tunnetta. Rakkaus on voimauttavaa, vahvistavaa, korjaavaa ja huumaavaa. Se luo ajatusta siitä, mikä täällä on oikeasti tärkeää.

Lupasimme myös kirjoittaa oman rakkaustarinan ystävänpäivän iloksi ja sen pääset lukemaan tästä: Kahden seikkailijan rakkaustarina.

Rakkaustarinoiden huumaa…

Tarinat siis Parisuhdeseksi -institilin seuraajien tarinoita…

Meidän rakkaustarinamme alkoi työpaikan kautta. Mies tuli sinne lokakuussa 2019 töihin ja ensimmäisenä päivänä hänen tullessa iltavuoroon avasin hänelle oven ja esittelin itseni. Mies kertoo tuolloin tuijottaneensa minun silmiäni, jotka kuulemma ovat maailman kauneimmat. 😁❤️ Olin itse silloin vielä parisuhteessa, joka kylläkin oli lähestymässä loppuaan. Huomattiin jonkin ajan kuluttua kuinka hyvin tullaan juttuun ja kumpikin odotti työvuoroa toisen kanssa.

Alkukesästä vahingossa yhtenä yövuorona viestiteltiin 8 tuntia, jonka jälkeen se oli päivittäin vähintään tuon verran. Käytiin työkavereina terassilla, muuten vaan rannalla istuskelemassa ja juttelemassa. Molemmilla oli kamalasti tunteita, mutta ei kuitenkaan rohkeutta kertoa. 🙈

Yhtenä yönä makoiltiin nurmikolla, kunnes mies otti takaraivosta varmalla otteella ja suuteli intohimoisesti kertoen että ”tykkään siusta aivan helvetin paljon”. ❤️ Keskusteltiin todella paljon, oltiin hirveästi lähekkäin ja suudeltiin. Kummallakaan ei kiirettä sänkyyn. Kumpikin oli niin kauan janonnut toisen lämpöä ja läheistyttä, että haluttiin vaan niin kovasti suudella ja kosketella toista ilman seksiä. Parin päivän päästä tästä, sovittiin että seurustellaan ja sitten antoi himotkin periksi. 😂 Rakastetaan toisiamme ihan luvattoman paljon ja tuntuu, kuin joka päivä suudellessa olisi ne samat perhoset mahassa, mitä silloin kesäyönä nurmikolla. ❤️

❤️❤️❤️

Tapasimme kuusi vuotta sitten, kun aloitimme uudessa työssä. Ystävystyimme melko pian, ja tapasimme myös työn ulkopuolella. Me molemmat seurusteltiin tahoillamme, mutta ystävyys tuntui tärkeältä. Sain lapsen silloisen mieheni kanssa ja elämä meni eteenpäin. Ystäväni erosi kumppanistaan ja lähti opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Ystävyys pysyi kaikki nämä ajat. Aloimme harrastaa samaa lajia yhdessä, mikä piti meitä tiivisti tekemisissä toistemme kanssa.

Olin kokenut omassa suhteessani jo useamman vuoden pettymystä läheisyyden, toisen arvostuksen ja keskustelun puutteesta. Huomasin kertovani asioita ensin ystävälleni, ennen kuin edes ajattelin puhuvani silloiselle miehelleni. Aikani asiaa pohdin ja päätin, että ystävyys kantaa, oli vastaus mikä hyvänsä. Kerroin ystävälleni ihailevani hänen elämänkatsomustaan ja itseasiassa hän on juuri sellainen ihminen, ketä vierelleni kaipaan. Hän puhui kauniisti takaisin ja sanoi salaa haaveilleensa tästä.

Sitten ostimme talon ja nyt elämä tuntuu oikealta.

❤️❤️❤️

Tutustuimme alun perin netissä keväällä 14v sitten.. Ikäeroa ja välimatkaa oli sen verran, että lähdimme kirjoittelemaan enemmänkin ystävyyspohjalta. Olin itse 19v ja elin hyvinkin railakasta elämää ja kyseisen miehen viestittely oli toissijainen asia.. Kun elokuun alussa hän laittoi viestiä että voisi kesälomareissullaan poiketa luonani kahvilla hädin tuskin muistin kukas tämä olikaan.. En unohtanut sen tapaamisen jälkeen 😂

Hän asui yli 400 km päässä ja oli eronnut kahden lapsen isä… ja seurustelinkin tuolloin. Jostakin syystä kirjoiteltiin kuitenkin päivittäin ja haluttiin tavata uudestaan. Tällä kertaa matkustin häntä tapaamaan.. Kovasti yritettiin jarrutella kun kovin mahdottomalta juttu tuntui, mutta lopulta, kun annettiin jutulle mahdollisuus, kaikki eteni nopeasti. Puolen vuoden päästä tapaamisesta muutin hänen luokseen toiselle puolen Suomea…

Uusperhearki oli alusta saakka mukana, kun lapset olivat tiiviisti meidän luona. Sitten syntyi tytär ja pari vuotta myöhemmin shokkina vammainen poikamme… Välissä on menetetty yhteinen koti ja siinä mukana mahdollisuudet uuteen. Yhteiset vuodet ovat haastaneet uusperheellisenä, vanhempina, erityislapsen vanhempina ja taloudellisesti… Mutta rakkautta on riittänyt, ja olenkin sanonut, että elämässä on käynyt paljon epäonnea… mutta rakkauden suhteen on onnistanut ❤️ Puolisossani rakastuin hänen rauhallisuuteensa, kiltteyteensä ja huumorintajuunsa.

Kaikkina aikoina hän on ollut minun peruskallioni, jonka olen tiennyt kestävän minun ailahtelevaisen luonteeni 😊 Kun arki on käynyt liian raskaaksi, olemme etsineet apua ja keinoja, jotta löydämme aikaa toisillemme ja mahdollisuuden nähdä hyvät asiat suhteessamme. Ja lienemme onnistuneet pitämään jonkun kipinän yllä, kun edelleen on hyvä olla yhdessä 😊

❤️❤️❤️

Tapasimme yliopistomaailmassa hieman vajaa kolmikymppisinä. Olemme saman ikäisiä, mutta elämän erilaisia poluista johtuen olimme eri vaiheessa opintojen ja uran suhteen. Minä osallistuin opiskeluihini liittyen kurssille, jossa Hän oli yhtenä ohjaaja-opettajana. Minä ihastuin häneen voimakkaasti jo heti ensitapaamisella, mutta koska asetelma oli hankala ja ns. väärin, en tuonut sitä ilmi tai tehnyt asialle mitään konkreettista. Tutustuimme kuitenkin luontevasti jonkin verran kurssin puitteissa ja saimme puolin ja toisin pintaraapaisua siitä, millainen toinen on ihmisenä. Kun kurssi oli ohi, arvosanat annettu ja vähän aikaa kulunut, otin häneen yhteyttä sosiaalisessa mediassa, ensin ihan kaverimielessä. Viestittelimme jonkin verran, mutta homma ei kehkeytynyt pidemmälle, ja viestittelyynkin tuli taukoa. Meni muutama kuukausi, kunnes sain häneltä kutsun hänen järjestämiinsä juhliin.

Minua jännitti kovasti, ja mietin pitkään osallistunko juhliin vai en, sillä en tuntenut muista osallistujista ketään. Olen hyvin ujo uusien ihmisten seurassa, ja minulle on vaikeaa astua tällä tavalla mukavuusalueeni ulkopuolelle. Noh, sain itseni ylipuhuttua (totesin, että kadun enemmän sitä, että en edes yrittänyt, kuin sitä, jos hommasta ei tulisikaan mitään) ja lähdin juhliin. Siellä oli todella mukavaa, juttelin monien hänen kavereidensa kanssa ja myös kahdestaan Hänen kanssaan, mutta koko ilta olo edelleen kovin kaverillinen, eikä mitään romanttista tapahtunut. Seuraavana päivänä sain kuitenkin Häneltä viestin, mistä alkoi tiivis viestittely noin viikon verran, kunnes Hän pyysi minut luokseen illalliselle. Minua jännitti ihan pirusti, mutta sain itseni raahattua paikalle. Söimme ja juttelimme tuntikausia, juttu vain soljui. Huomasimme vasta myöhään aamuyöstä, että onpas myöhä. Hän kysyi haluanko jäädä yöksi vai lähteä vielä kotiin.

Hän tarjosi yöpaikaksi joko omaa sänkyään tai patjaa lattialla, ja valitsin patjan. Jatkoimme siinä vielä juttelua pimeässä, ja jotenkin sen pimeän turvin uskaltauduin kysymään suoraan; “En oikein ota sinusta ja tästä tilanteesta selvää, joten kysyn suoraan: oletko kiinnostunut minusta vai et?”. Olimme siis klikanneet hyvin koko ajan, mutta mitään läheisyyttä ei ollut vielä ollut, eikä puheet menneet romanttiselle alueelle. No, Hän vastasi myöntävästi ja kysyi saman kysymyksen vastapalloon. Kun kävi ilmi, että kiinnostus oli molemminpuolista, kapusin Hänen viereensä kapeaan sänkyyn loppuyöksi, ja voi pojat kun kipinät ja kemiat alkoivat sinkoilla! Perhosia oli vatsa täynnä ja sydän hakkasi hullun lailla 🤩😍 Oli ihana vihdoin päästä toisen kainaloon. ❤

Heti näiden ensitreffien jälkeen vietimme kaiken liikenevän ajan yhdessä, ja noin viikon päästä sovimme jo oikeasti seurustelevamme. Kaikki vain klikkasi niin hyvin, eikä olisi voinut tuntua luontevammalta.

Olemme olleet nyt n. 3,5 vuotta yhdessä, asumme saman katon alla, olemme kihloissa ja haaveilemme loppuelämän kestävästä yhteisestä seikkailusta.
❤💕💖💕❤

❤️❤️❤️

Kaksi eronnutta, rakkauteen pettynyttä tapasi toisensa deittiapissa. En edes etsinyt tai halunnut suhdetta, enemmänkin kevyttä hauskan pitoa ja syvällisiä keskusteluja sekä piristystä tylsyyteen.

Hän alkoi kirjoittelemaan mulle ja kyselemään asioita, tekemään tuttavuutta. Oli kiva jutella aikuisen miehen kanssa, joka osasi keskustella ja halusi jutella ihan muusta kuin seksistä ja jonka jutut eivät millään muotoa pohjautuneet kaksimielisyyksiin, vaan hän kertoi omaa elämäntarinaansa ja kyseli omastani. Sain kuulla, että hän on isä neljälle lapselle – Auts, en halunnut suurperheelliseksi, enkä oikeastaan pidä edes lapsista (paitsi omistani). Sovittiin kuitenkin treffit paikalliseen kahvilaan.

Edellisenä yönä näin unta, kuinka seisoin loppumattoman pöydän äärellä täynnä lapsia, raskaana, hämmentämässä maailman suurinta soppakattilaa. Painajainen, jollaiseksi en elämäni tahtonut muuttuvan. Tavattiin, juteltiin ja lähdettiin eri teille.

En kokenut häntä kohtaan minkäänlaista vetovoimaa tai viehätystä. Mukava ja kohtelias mies, ei sen enempää. Suostuin kuitenkin vielä toisiin treffeihin, kun ajattelin etten voi olla niin pinnallinen ja hylätä miestä joka oli mukava, mutta ei ulkoisesti minun makuuni. Toisilla treffeillä hän yritti halata, koin pakokauhun tunteita ja halusin juosta karkuun. Tämän tapaamisen päätteeksi uskaltauduin sanomaan hänelle, etten koe häntä kohtaan fyysistä vetovoimaa, enkä näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Hän kiitti rehellisyydestä, mutta toivoi etten katoasi hänen elämästään kokonaan vaan voitaisiin olla kavereita, kun keskusteluissa oltiin kuitenkin päästy hyvinkin syvälliselle tasolle. Tavattiin toisiamme kavereina ja koin hänen kunnioittavan minun rajojani. Tunnelma oli rento ja vaivaton, kun paine fyysisestä läheisyydestä oli poissa.
Ja kuinka ollakaan…kaveruus muuttui ihastumiseksi ja lopulta rakastumiseksi. Tänä päivänä pyöritämme kuuden lapsen uusperhettä.

Painajaiseni suurperheen äidistä on muuttunut unelmaksi.
Haaveilemme yhteisestä kodista ja loppuelämästä.
Hänen sinnikkyytensä ja minun rajojeni kunnioittaminen olivat lopulta tie minun sydämeeni.

❤️❤️❤️

Törmättiin Tinderissä, asuttiin samassa kerrostalossa. Rauhassa viestiteltiin, välillä päivittäin, välillä saattoi mennä viikkokin. Kaikki tuntui tosi luonnolliselta ja koin samantien jotain selittämätöntä yhteyttä häneen. Hänellä oli entisessä suhteessa vielä selviteltäviä asioita. Kun niihin tuli selvyys, niin nähtiin. Se ei ollut mitään rakkautta ensisilmäyksellä kummankaan puolelta, mutta joku siinä kuitenkin oli, ja viestittely ja tapailu jatkui. Pitkään hän oli minulle vain naapuri (🤭), mutta siinä vaiheessa, kun käytännössä katsoen asuttiin saman katon alla, piti myöntää, että ehkä tässä nyt muutakin on 😄 Nyt takana on 1,5 vuotta yhteiseloa, ja se selittämätön yhteyden tunne on edelleen vahva.

Hän on kyllä niin “mun ihminen”, en voisi kuvitella eläväni tätä arkea kenenkään mun kanssa ❤️ On vaan kaikin puolin niin hyvä olla yhdessä, vaikka tottakai erimielisyyksiäkin on.

Ihanaa, että kohtasin tällaisen rakkauden 😍❤️

❤️❤️❤️

En olisi uskonut että tällainen olisi mahdollista. Sen jälkeen, kun olin eronnut poikani isästä, olin hukassa ja pitkään en halunnut parisuhdetta. Luin paljon itsensä arvostamisesta ja rakensin pikku hiljaa unelmia sekä kirjasin ne ylös. Sitten aloin deittailemaan, ja muutaman totaalisen Tinder -sinisilmäisen failuren jälkeen tuli aivan ihana mies ❤️ Hän tuli elämääni, ja maa tärisi jalkojen alla. Oli niin intensiivistä ja hyvä olla, että tajusin silloin viimein, että olen kaiken rakkauden arvoinen, minkä vaan saan. Olen eheytynyt, ja voin antaa rakkautta myös takaisin. Mutta tämä ei ollut ihan riittävä meille. Tunnetta oli niin paljon, että se kuitenkin repii liikaa sekä olimme etäsuhteessa. Yhteispäätöksellä sovittiin, että erotaan toisistamme rakastaen. Elämä ei kuitenkaan ole pelkkä tunne.

Aikaa meni eteenpäin, ja sain terveydellisen ongelman, mikä säikäytti. Halusin aina tanssia paritanssia. Joten ehdotin yhdelle työkaverille että tulisko hän minun kanssani tanssikurssille, kun sellainen alkaa alkuvuodesta. Hän suostui, eikä mitään ihmeempää ajateltu. Päädyttiin kuitenkin tämän tanssiharrastuksen myötä yhteen. Hiljaa ja omalla painolla. Olimme tunteneet toisemme jo 3 vuotta töistä, mutta tanssikurssin alettua olin juuri vaihtanut työpaikkaa. Rakkaus on ollut ihana, tasainen eikä yhtään repivä. Kaikki vaan asettui päivä päivältä omille paikoilleen, ja rakkauden tunne vaan lisääntyy. Tätä on nyt jatkunut reilun vuoden, alkuhuumaksikin voi sanoa vielä. Mutta näin tasaista, kevyttä ja samalla syvää rakkautta en ole kokenut aiemmin. Toisen kosketus ja lähellä olo tuo rauhaa, ja toisena hetkenä pystymme turvallisesti villiintymään toisistamme.

Tämän rakkauden eteen olen valmis tekemään töitä.

❤️❤️❤️

Rakkaustarinaamme on monivaiheinen, mutta koetan kuroa ytimen. Veto toiseen oli kumma, vahva. Ennen kuin koko ihmistä olin tavannutkaan, olin kohdannut hänet kolmessa, kasvottomassa unessa, joista heräsin itkien kaipausta. Kun halasimme ensi kerran, en olisi enää tahtonut päästää irti. Tuntui kuin elämän rihmastot olisivat löytäneet vastineensa ja kuroutuneet kiinni toisiinsa. Tuo outo mies tuntui ihmeen tutulta, sylinsä kodilta.

Taistelin vastaan tunteitani, turhaan. Hänen kanssa elämä on sukellusta syvään päähän irrottautuen kaikista rooleista, maallisesta. Matka itseeni ja ihmisyyden syvimpään olemukseen, kaipauksen loppu. Yhdessä olemme kulkeneet nyt 6,5 vuotta. Uusperheenä. Mies toi lapset minun, vapaaehtoisesti lapsettoman elämään ja minä toin eläimet ja sadut. Fyysistä rakennusta tärkeämpää on koti toistemme syleilyssä. 🥰 Yhdessä kasvetaan, kehitytään ja ihmetellään sekä tuetaan teinien kasvua kipuiluineen. 💗

❤️❤️❤️

Sattumaa tai tarkoitus ❤️ minä uskon tarkoitukseen, koska polkumme kohtasi J:n kans jo ysärinä ekan kerran rock’n’roll bileissä. Hän on mua 11v vanhempi. Asui Pirkanmaalla ja minä Savossa. Hänellä oli lapset tehtynä, päättänyt niin, olimme varattuja, ei häärätty. Minä sain lapseni silloisen mieheni kanssa vasta 2010-l. 2019 tuli ero lasten isästä (päätös oli mielessäni tehty jo kauan ennen). Ja kappas, kullalla oli tullut tahollaan ero. Ei voi olla puhtaasti sattumaa, että Facebook meidät ”heitti” yhteen. Siis ei oltu nähty eikä kuultu toisistamme 9 vuoteen. Kuulumisten vaihdolla alkoi. Olemme seurustelleet n. 1,5v, muutin elokuussa samalle paikkakunnalle kuin hän ja on ihana nähdä mitä kaikkea yhteinen taival tuo tullessaan ❤️

❤️❤️❤️

Tapasimme muutama vuosi sitten eräässä projektissa. Heti ensimmäisellä kerralla kiinnitimme toisiimme huomiota, jotenkin jäimme toistemme mieleen. Ajan kuluessa viehätyimme toisistamme kovasti mutta koska olin naimisissa, en voinut ryhtyä enempään, vaikka olisin halunnut. Rakkaani sydän särkyi, ja vaikka tapasimme tämänkin jälkeen samoissa merkeissä, ei hän uskaltanut enää lähestyä minua.

Minä en unohtanut häntä, vaan joka päivä hän tuli mieleen. Mietin välillä, miksi en pääse ajatuksesta eteenpäin. Pitkä avioliittoni oli onneton ja olin tiennyt vuosia, ettei se tule kauaa kestämään, mutta lasten vuoksi en ollut siitä lähtenyt.
Tiemme veivät yhteen rakkaani kanssa jälleen vuosi sitten. Enää en epäröinyt, vaan kerroin tunteistani, ettei ollut kulunut päivääkään niin, ettenkö olisi häntä sydämessäni kantanut. Avioliittoni kaatui rumasti rytisten. Vuosi on ollut valtavan raskas, mutta olen todella onnellinen. En olisi voinut kuvitellakaan miten paljon hyvyyttä ja rakkautta voi olla.

❤️❤️❤️

Rakkaustarinani oli raju varsinkin muiden mielestä alussa, ja toki meidänkin. Kärsin vaikeassa tunnekylmässä avioliitossa. Vaikka silloinen mieheni oli kiltti ja avulias, meillä ei ollut minkäänlaista yhteyttä. Kärsin myös työuupumuksesta. Esimiehelläni oli tärkeä vaalikampanja ulkomailla eräällä saarella, ja otin kolme vapaata päivää itselleni ennen töiden alkua. Nukuin, luin ja otin aurinkoa saarella yksin. Vannoin, että elämäni on muututtava hyvin pian. Työpäivät alkoivat, ja heti ekassa kokouksessa eräs ulkomaalainen mies kysyi mistä tunnetaan. Hän oli ollut myös yksin lomalla 3 päivää lähellä minua samoissa paikoissa. Mitään ei tapahtunut. Palasin Suomeen ja kuukauden päästä hän otti minuun yhteyttä töitten merkeissä. Puolen vuoden päästä jätimme molemmat puolisomme, minä myin koko omaisuuteni ja luovuin rakkaasta urastani, muutin lasteni kanssa miehen ja lasten luo ulkomaille. Tällä tiellä ollaan edelleen vuosienkin jälkeen, ja joka päivä ihmettelemme tätä rakkauttamme ❤

Tässä ihmeellistä on se, että luulin kirjojen ja elokuvien liioittelevan rakkaudesta ja varsinkin seksistä, sillä se kaikki on todellakin totta.
Toki arkea ja riitojakin on, mutta se voimakas tunneyhteys…❤🙂

❤️❤️❤️

Meidän tarinamme alkoi viime keväänä. Meidän tarinasta voi kiittää koronaa, sillä olimme molemmat liittyneet Facebookin Korona-ajan sinkut eli KoSi ryhmään. Sinne oli juuri tullut alueelliset profiiliryhmät, johon mies oli tehnyt esittelynsä. Katsoin kuvaa ja tekstiä hetken, ja päätin laittaa viestin. Teksti oli tosi vaikuttava; perheenisä, joka nautti eräilystä. Kuva oli jotenkin tutun oloinen ja nimikin herätti huomion. Aivan kuin tuntisin miehen. Hän vastasi aika pian viestiini, ja esitteli itseään tarkemmin. Hän asui samalla paikkakunnalla kanssani – mikä lottovoitto, sillä harvoin tältä seudulta löytyy kiinnostavia ihmisiä.

Paikkakunnan selvitessä nimi alkoi entisestään mietityttämään. Ulkonäkökin raksutti, mutta en saanut palasia paikoilleen. Hän oli jo varmaan heti minut tunnistanut, mutta minulla meni hetki. Nimi hämäsi, sillä hän oli vaihtanut nimeään entisen avioliiton aikana. Kunnes kaikki palaset loksahtivat paikalleen löytyi selitys: olimme olleet samalla yläasteella 15 vuotta sitten, ja hän oli ollut entisen mieheni hyvä ystävä nuoruusvuosina.

Vaikka yhdistäviä tekijöitä jo oli, hänessä oli paljon muutakin, mikä minua viehätti. Hän oli touhukas, energinen, luontoihminen, joka tykkäsi mökkeilystä ja eräilystä. Kuten minäkin. Hän on avoin, keskusteleva ja luotettava. Hänen kanssaan on helppo olla oma itseni. Hänen kanssaan seksi on taivaallista, ja hänen kanssa voi puhua mistä tahansa. Hän on hyväsydämisin, herttaisin ja kuuliaisin mies kenet tunnen.

Ensitreffit oli meidän näköiset: nähtiin saman tien lasten kanssa, ja niitähän meillä on nyt yhteensä 5. Oli tarkoitus nähdä metsäretkellä, mutta minun pienet lapseni tekivät vaikeuksia lähdössä, niin he tulivat sitten meidän pihalle. Mies totta kai auttamaan mua raskaissa puutarhakalusteiden siirtämisissä. Treffit meni hyvin, ja nähtiin heti seuraavanakin päivänä. Kahdenkeskiset treffit järjestettiin vasta reilun viikon päästä ensitreffeistä. Hänen kanssaan on vain todella luonteva olla. Ihana rakas Ville 🥰😍

❤️❤️❤️

Olen tiennyt tämän miehen ennestään, mutta en koskaan tuntenut. Muutin takaisin kotipaikkakunnalle 6 vuoden jälkeen ja yhtäkkiä tutustuttiin. En olisi ikinä menneisyydessä uskonut että meistä tulisi pari. Silti kaikki tuntuu menneen “oikein”, juuri niin kuin piti. Nyt ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta, ja meille on tulossa vauva näillä näppäimillä 💓 Helppoa ei ole aina tämän uusperhekuvion ja molempien omien haasteiden sekä menneisyyden haamujen kanssa, mutta kaikki on selvinnyt sillä, että uskalletaan luottaa toisiimme, olla haavoittuvaisia ja puhua kaikesta. Ja kyllä sekin auttaa, että meillä on todella hyvää seksiä yhdessä 😇🤩 joka varmasti mahdollistuu meidän välisellä luottamuksella ja arvostuksella.

Hänen kanssaan mulla on turvallinen olo, ja se on mulle paljon se 💓

❤️❤️❤️


Olin eronnut alkoholistipuolisosta ja neljän lapseni isästä kuusi vuotta takaperin, ja olin ihan tyytyväinen elämääni, jossa minulla oli valtavan ihania ihmissuhteita vapaassa muodossa. Yhden kanssa saunottiin, toisen kanssa matkustettiin, kolmannen kanssa harrastettiin vain rivoa seksiä. En kokenut tarvitsevani haastavaan elämäntilanteeseen parisuhdetta.

Kunnes avointen ihmisten nettifoorumilla tutustuin naapuripitäjän mieheen. Olisiko ollut kolmannella kerralla kun leikittiin ilman vaatteita, jolloin sain älyttömän vahvan tunteen kesken kaiken, että tässä on niin hyvä olla, etten halua koskaan pois. Koska olin luvannut itselleni, etten koskaan panttaa tai peitä tunteitani, niin pitihän minun laittaa miehelle kotiin ajellessa viesti, että taidan olla rakastumassa suhun. ❤ Kerroin kyllä, etten odota häneltä mitään siihen liittyen, mutta musta oli reilua kertoa.

Oli niin uskomatonta huomata että maailmassa on ihminen, joka ymmärtää, ei tuomitse eikä kahlitse. Meidän suhteessamme olemme erillään kokonaisia, mutta yhdessä täysiä.

Asumme erillään, koska mies lähti toteuttamaan elinikäistä haavettaan ja opiskelee merille. Viime kesänä menimme naimisiin, mutta ei siksi, että pysymme yhdessä, vaan pikemminkin olemme yhdessä siitä huolimatta, että olemme naimisissa 😅😂
Avoin suhde toimii, mutta kyllä oma rakas on ihan parasta koko maailmassa ❤

❤️❤️❤️

Olin ollu erossa exästä pari vuotta. Kesäkuussa mökillä otin kaverin kanssa Tinderkisan, kumpi saa ❤️ enemmän. Tulihan niitä ❤️. Sovin yhden kotikaupungin ❤️ kanssa treffit, kun saavun kotiin. Hän ei ollut kauaa asunut kaupungissa, joten kahvin jälkeen esittelin kaupunkia. Illalla sovittiin uudet treffit seuraavalle päivälle. Esittelin oman asuntoni, jossa juotiin päiväkahvit. Esittelin vielä kaupunkia. Pääsin hänen luokse yöksi. Kuunneltiin musiikkia, ja seksin jälkeen nukahdettiin lusikkaan. Viikon kuluttua hän ilmoitti muuttavansa toiseen asuntoon kaupungin toiselle laidalle. Autoin muutossa. Hän oli vielä työtön. Joten ehdotin että älä tuhlaa rahaa vuokraan, vaan muuta minun luokse. Olimme kuitenkin nukkuneet vuorotellen toistemme asunnoissa. Seuraavana päivänä hän ilmoitti että voisi muuttaa minun luokse. Siitä meidän yhteinen elämä on jatkunu 3 v.

❤️❤️❤️

Korona toi mukanaan paljon harmia, mutta onneksi jotain hyvääkin. Mieheni kanssa tapasimme Tinderissä toukokuussa. Itse olin jo vannonut, että Tinder on syvältä suosta, ja mieskin oli jo lähes luovuttanut. Yksi päivä sain sitten supertykkäyksen. Luin hänen profiiliaan varmaan 5 minuuttia ja puntaroin, kannattaako lähteä mukaan, koska välimatkaa on yli 60 kilometriä. Hänen profiilinsa oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita oli todella paljon. Päätin antaa sydämen, ja onneksi annoinkin 💕

Tapasimme koronasta huolimatta kolmen viikon kuluttua, ja vietimme yhden viikonlopun yhdessä. Nauroimme valtavasti, ja jo ensitreffeillä meno tuntui parisuhdemeiningiltä. Sitten noin kuukausi tästä eteenpäin päätimme alkaa “oikeasti” suhteeseen, kumpikaan ei tosin ollut juuri muita katsellut enää.

Kaikki tuntui alusta asti niin luonnolliselta. Toisen kanssa oli hyvä ja turvallinen olla. Ikään kuin palaset olisivat loksahtaneet kohdilleen. Tuntuu, että olemme tunteneet aina, ja tämä on jotain “miten asioiden kuuluukin olla”. Joskus olemme vitsailleet, että olemme aivan kuin sama ihminen eri kehoissa.

Syksyllä stressiä ja murhetta toivat terveysvaivat, mutta kaikesta tästä päätimme selviytyä yhdessä vaikka mikä olisi. Selviydyimmekin! 💕

Nyt olemme olleet yhdessä pian 8 kk, ja vitsailun ohessa suunnittelemme jo häitä 😁💕

❤️❤️❤️

Tiesin yhden blondin vartijan tutun tutun kautta jo ennen näitä seuraavaksi kertomiani tapahtumia. En voinut kuitenkaan sanoa tuntevani heppua. Opiskelin tuolloin lähihoitajaksi. Olin työharjoittelussa terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa vartija kävi joka yö kierroksella. Olin joutunut vaihtamaan suunnitellun yövuoron sairastumiseni vuoksi ja tein nyt tätä kyseistä yötä.

Kello oli n. 3 yöllä ja vartija tuli kierrokselle. Ohjaajani ei ollut kertonut, että vartija käy öisin osastolla. Häkellyin suunnattomasti nähdessäni nimeltä tietäväni nuoren komean miehen käytävän päässä mustassa univormussaan tulevan minua kohti. Vartija kysyi matalalla äänellä: “onko täällä minkälainen tilanne?” Änkytin vastaukseksi: “Ei täällä mitään hätää ole, ihan rauhallista on.”

Vartijan rauhallinen ja itsevarma charmi hurmasi minut täysin. Tuolloin päätin, että laitan kaiken likoon tuon miehen eteen.

Näin 6 vuotta myöhemmin voin todeta vartijan selatessa puhelintaan vieressäni sohvalla, että vaivan näkeminen kannatti ❤️

❤️❤️❤️


Meidän rakkaustarina sai alkunsa puolivahingossa lokakuun lopussa 2020. Olin tyttökavereiden kanssa mökillä, ja Tinderissä tuli match! Vastoin tapojani laitoin heti viestin tälle komistukselle, joka asui reilun 200 km päässä. Siitä se viestittely alkoi, ja heti seuraavalla viikolla tapasimme, kun olin työreissulla paikkakunnalla, joka sijoittui meidän asuinpaikkakuntiemme puoleen väliin.

Heti, kun näin miehen ihastuin! Pitkä, komea mies leveine harteineen ja aah mitkä silmät. Juttu luisti hyvin, ja kun parkkipaikalla erottiin, teki mieli suudella, mutta en uskaltanut. Ei uskaltanut hänkään. Myöhemmin, kun asiasta puhuttiin, hän myönsi et teki mieli, mutta yritti olla ei liian innokas herrasmies. Mutta joka tapauksessa olin ihastunut korviani myöten .

Sovittiin, että menen seuraavana viikonloppuna hänen luokseen. Menin, ja se oli ihanaa! Juttelimme, suutelimme, saunoimme ja rakastelimme. Se oli ihanaa jo heti eka kerralla. Koskaan aiemmin näin ei ollut käynyt, että joku tuntui heti niin omalta joka saralla. Yhdeksi yöksi mentiin hänen erämaamökilleen. Vaellettiin luonnossa, saunottiin säkkipimeässä rantasaunassa ja istuttiin kynttilän valossa viiniä siemaillen. Tosi romanttista.

Kun viikonloppu oli ohi, erottiin haikein mielin ja sovittiin tapaavamme pian uudestaan. Itse ajattelin, että viimeistään parin viikon päästä. Arki tuli, ja jostakin syystä hänen viestinsä harvenivat. Ajattelin sen johtuvan arjen kiireistä. Laitoin sitten hänelle viestiä siitä tapaamisesta seuraavana viikonloppuna. Isku tuli kuin märkä rätti vasten kasvoja, hänellä olikin muuta menoa. No, ei se mitään, mutta hän sanoi sen mielestäni aika tunteettomasti, eikä ehdottanut mitään muuta ajankohtaa.

Itku silmässä kelasin sitä hommaa pettyneenä jälleen kerran. Olin kerinnyt haaveilla ja luulla jo vaikka mitä. Päätin unohtaa koko miehen, kun pahaa aavistin, että se oli tässä. Menikin muutama päivä ja tuli viesti, ettei etäsuhde hänen mielestään toimi.

Selvä se! Tätähän pelkäsinkin. Ja nyt se tuli. Toki hän siinä kyllä pehmenteli tilannetta ja kyseli mun mielipidettä jne. Toisin sanoen ei ollut valmis suoraan lyömään hommaa poikki. Sanoi itse tarkoituksella kylmettäneen tunteensa, kun ei uskonut etäsuhteen mahdollisuuksiin.

Jonkinlaista eipäs-juupas ja kissa-hiirileikkiä siinä muutama päivä käytiin, kunnes itse lopulta kovetin itseni ja sanoin, että luovutan ja mun mielestä ainakin aikalisä on paikallaan. En kertakaikkiaan jaksanut muuta. Tehdään sitten niin, hän sanoi. 

Tuossa vaiheessa itse käytännössä sanoin hyvästit koko suhteelle. Vaikka oltiin puhuttu, että tahoillamme mietitään asiaa, mutta itse en uskonut siihen. En uskonut enää mihinkään. Parin murheellisen päivän jälkeen menin takaisin Tinderiin ja kohti uusia seikkailuja. Eihän ne miltään tuntuneet, siis treffit muiden kanssa! Todellisuudessa yks ihminen oli mielessä, eikä se nyt sieltä mihinkään hetkessä häipynyt. 

Tuli joulu ja laitettiin pitkästä aikaa viestiä puolin ja toisin. Uutena vuonna hän oli yrittänyt soittaa ja tavoitella. Kun en vastannut, tuli viesti et on mua ja meitä miettinyt ja haluunko vielä olla hänen kanssaan. Niin arvatkaa halusinko? Siitä alkoi maraton videopuhelut ja viestittelyt ja tapaamisen suunnittelu.

Ja sitten me tavattiin. Miljoona perhosta oli vatsassa jo valmiiksi. Sitten ei sanoja tarvittu, kun ihanat käsivarret kiertyi ympärilleni ja huulet painui huulia vasten. Jälleen vietettiin ihana viikonloppu yhdessä. Sen jälkeen on oltu yhteydessä kokoajan. Ja kyllä kai me pian taas nähdäänkin.

Ei me nyt kyllä vieläkään olla sovittu, että ollaan yhdessä, mutta ei olla kyllä sovittu ettei oltaiskaan. Just nyt riittää se, että voi odottaa seuraavaa tapaamista, jolloin saan taas painautua toisen syliin ja tuntea ne ihanat käsivarret ympärilläni. Ikävä on ollut molemmilla, se näkyy silmistä, vaikka ei puhuttaisikaan mitään. Aika näyttää, mikä on tämän rakkaustarinan jatko-osa. 


❤️❤️❤️

Ihania tarinoita, kiitos ihan kaikille niitä kirjoittaneille.
Rakkaus on ihmeellinen voima.

Ystävänpäiväterveisin,

Rouva Syld
Seksuaaliterapeutti, parisuhde- ja ihmissuhdevalmentaja

Seuraathan meitä jo instagramissa: @parisuhdeseksi – tilillä ja Facebookissa: Ihmissuhteet ja seksuaalisuus Rouva Syld.

Käythän kurkkaamassa Parisuhdeseksi – kaupassamme kortteja, joilla voit pitää rakkaudestasi huolta.

Blogin kirjoittaen rakkaustarinan pääset lukemaan tästä:
Kahden seikkailijan rakkaustarina.

Luethan täältä aiempia blogeja:

Ystävänä puoliso
Äänestän sinua ja minua (Rakkauspuolueen virallinen vaaliohjelma)

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

One thought on “Ainutkertainen rakkaustarina”