Onko kaikki omassa suhteessa hyvin, ja silti joku toinen ihminen kutkuttelee sinun sieluasi tai hengästyttää olotilaasi pelkästään sillä mitä on? Ihastuminen on tunne, jota emme voi pakottaa, mutta emme tunteena myöskään padota.
Ihastumme viehättävään ulkomuotoon, toisen huomioon, siihen, mitä toinen saa itsessä aikaan, tai siihen, että seksuaalinen kemia herää meissä sykkimään.
Ihastumisherkkyys on ihmisillä usein luvanantoa tunteelle. Jos taustallamme on omia tai perhesysteemisiä pettämiskokemuksia, voimme tuomita tunteen olemattomiin itseltämme tai kumppaniltamme. Ihastumiseen myös vaikuttaa tunneherkkyytemme, luottamuksemme elämään ja mahdollisuutemme olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Monet meistä ovat avoimempia ihastumaan, toisille se on harvinainen tai mahdottomalta tuntuva tunne.
Saako parisuhteessa ihastua?
Me kaikki haluamme rakkaussuhteessamme kokea tärkeyttä, merkityksellisyyttä ja olla niitä rakkaimpia. Monille on satuttavan kirpaisevaa kokea, että joku toinenkin ihminen herättää kumppanissamme tunteita. Tunne itsessään ei kuitenkaan vielä tarkoita mitään muuta kuin viehätystä, ihailua ja kokemusta siitä, että joku ihminen tuntuu muita enemmän.
Emme voi parisuhteessa määritellä toisen tunnetason kokemuksia. Tunne ei kuuntele kontrollointia eikä ole hallittavissa. Siitä voimme yhdessä sopia, mitä se teidän suhteessa tarkoittaa ja missä menee rajat, jos koemme ihastumista. Mutta tunnetta emme voi toisessa alkaa määrittämään.
Tulenko hylätyksi, kun kumppani ihastuu?
Usein pinnan alta kaivautuu esiin meille niin tavallinen hylkäämisen pelko. Onko joku toinen parempi, tärkeämpi, upeampi ja kiinnostavampi ja jäänkö yksin?
Hylkäämisen pelkomme juurisyy on todella usein lapsuuden kiintymyssuhteissa ja aikuisuuden rakkaussuhteet vain aktivoivat sen esille. Ihastuminen saattaa osua siihen kipeästikin.
On ymmärrettävä ja inhimillinen pelko, että ihastuminen johdattaa kumppanin pettämään. Kun suhteessa voidaan kaikista tunteista puhua avoimesti, myös ihastumisesta ja sen merkityksestä, voidaan vahvistaa turvaa. Kumppanin tuomitseminen ihastumisesta saa vain kokemaan häpeää ja johtaa usein salailuun.
Kipristävä tunne itsessä on tärkeää tulla kuulluksi. Mustasukkaiseksi itsensä leimaaminen ei hyödytä mitään. Sielläkin on taustalla paljon kipeää tunnetta, johon tarvitsemme myötätuntoista kuuntelua ja lempeyttä. Kumppanimme empatia tunteita kohtaan tuottaa vahvaa hyväksynnän kokemusta.
Kertooko ihastuminen monisuhteisuudesta?
Ihastuminen saattaa helposti johdattaa ajatukset monisuhteisuuteen. Sen pohjalta suhteeseen voidaan nostaa keskustelua avoimesta suhteesta tai muista kumppaneista.
Monogaminen suljettu suhde on hyvä olla myös molempien päätös, eikä pelkästään oletus. Suhdemuodoista olisi hyvä puhua kaikissa suhteissa, eikä tehdä tulkintaa.
Ihastuminen itsessään ei vielä kerro monisuhteisuudesta, vaan ihmisyydestä. Monisuhteisuus voi lähteä ajatuksena pienestä, mutta taustalla on usein syvempiä tunteita halusta kokea tarpeiden täyttymistä jonkun toisen tai monien kumppaneiden kanssa. Ihastuminen on edelleen tunne, ja ihminen itse valitsee millaisiin päätöksiin ja valintoihin tunne johtaa.
Ihastuminen on tunne, toiminta sen jälkeen on valintaa.
Onko ihastumisesta toiseen jotain hyötyä?
Jos tunteen suo itselleen, ihastuminen herättelee kehossamme mielihyvää. Se saa maailman näyttämään kauniilta, ja tämä parhaimmillaan valuu hyväksi oloksi kumppaniinkin saakka. Energisoiva ihastuminen voi tuoda nautinnollisen kokemuksen siitä, että elämä ja sen ihmiset tuntuvat, eikä kaikki ole vain tasaista arkea. Moni kokee, että ihastuminen vahvistaa suhdetta omaan kumppaniin. ”Koen tunteita muitakin kohtaan, mutta valitsen sinut” voi olla molemmille voimauttava ja tärkeäkin kokemus.
Ihastumisen tuoman seksuaalisen energian nousun itsessä voi myös kanavoida yhteiseen nautintoon. Tunneymmärrys ihastumisen äärellä on luottamusta ja kunnioitusta herättävää. On yhteydellistä käsitellä ihastumisen tunteita yhdessä ja antaa tilaa kumppanin kaikille tunteille. Kun tunne saa rehellisesti olla, voimme kunnioittaa sen tuomaa turvaa. Suhteessa, missä tunteet – ne triggeröivätkin – saavat olla, on hyvin paljon turvaa.
Ihastuminen voi olla tärkeää itsetutkiskelua. Mihin ihastun ja miksi? Täyttyvätkö suhdetarpeeni? Onko jotain merkityksellistä, mistä omassa suhteessani voin puhua?
Mistä ihastumisessa ”pitää” huolestua?
Jos pakenemme oman suhteen tuomaa tylsyyttä, ahdistusta tai tyhjyyttä siihen, että haemme ihastusta ulkopuolelta. Jos ihastus tulee paikkaamaan tai jopa pitelemään kasassa sitä, että siedän suhdettani.
Ihastumisen tunne saattaa aktivoitua helpommin ja johtaa hakeutumaan ihastuksen seuraan, jos omassa suhteessa tarpeet jäävät täyttymättä. On rehellistä puhua täyttymättömyydestä ääneen, eikä hoitaa suhdetta muiden ihmisten tuomalla hyvällä ololla. Niin raastavan vaikeaa kuin se joskus onkin.
Tarpeiden täyttymättömyys on tässä puhumattomuuden kulttuurissa tavallista. On ymmärrettävää, että helposti ajaudumme hakemaan hyvää oloa vieraalta, jonka kanssa emme koe vaikeita tunteita, kipeää yksinäisyyttä tai tyhjyyttä. Silti tärkeää on kunnioittaa suhdekumppania rehellisellä avoimuudella, jos en voi suhteessa hyvin tai tarvitsen jotain. Ihastumisen salailu helposti etäännyttää, ja toisen ihailu saattaa johtaa oman kumppanin näkemiseen ”tylsänä ja tuttuna”. Toinen tuntematon voi helpostikin olla äärettömän kiehtova, koska emme tiedä kokonaisuutta hänestä.
Ihastuminen on tunne
Jos jäämme nauttimaan ihastumisesta tunteena, ymmärrämme, että teot valitsemme. Kun sovimme niistä yhdessä rajat suhteessamme on usein kaikki hyvin.
Ja jos heräämme tyytymättömyyden tunteeseen omassa suhteessa ihastumisen myötä, lähdemme rohkeasti tutkimaan, onko tärkeää yhdessä lähteä löytämään uutta tai pitämään enemmän meistä huolta.
Ihastuminen on elämäniloa parhaimmillaan, jos siihen on lempeän ymmärtävä mahdollisuus.
Rouva Syld