Ihminen on ainutlaatuinen ja monimutkainen luomus, mutta yksinkertainen kuin kasvi siinä mielessä, että ilman positiivista huomiota sekin kuihtuu, kovettuu ja lopulta surkastuu. Kukoistaakseen ihminen kaipaa ennen kaikkea kehuja. Positiivinen huomio vahvistaa itsetuntoa, saa uskaltamaan enemmän ja hälventää epäonnistumisen pelkoa. Parisuhteessa kehut ovat yhtä tärkeitä kuin lasten kasvatuksessa, mutta siitä ei juuri puhuta. Kehut ja positiivinen huomio kohottavat mielihyvähormonien tasoja ja vahvistavat tunneyhteyttä. Kehut saavat ihmisen hehkumaan.
Kipinöivä alkuhuuma
Parisuhteen alku on yleensä kehujen täyttämää aikaa. Toista katsotaan vaaleanpunaisten linssien läpi, oli hän laittautunut tai suoraan sängystä kahden tunnin levottomien unien jälkeen noussut. Mitä väliä on sen, onko toisen otsatukka sekaisin tai rähmää silmäkulmassa? Ei mitään. Toisessa ihmisessä tahdotaan nähdä hyviä puolia, ja se saa oman mielen myös käsittelemään toista lempeästi arvostaen. Kehut kaikuvat eteerisen rakkauskuplan pehmeistä seinämistä puolin ja toisin, ajasta ja paikasta riippumatta, kahden kesken tai muiden ympäröimänä.
Alkuvaiheessa toisessa ihastutaan hyviin puoliin, joiden näkemiseen ei syttyvän lemmen huumassa tarvitse kovin edes keskittyä. Kauniit luonteenpiirteet ja ulkomuoto vetävät puoleensa ja saavat kiintymään, ja se toki on evoluution kannalta tarkoituskin. Kun kauneuden löytää, siitä ei tahdo luopua mistään hinnasta. Jotta voi varmistella toisen pysymisen syleilyetäisyydellä kannattaa kehuja jakaa auliisti. Luonto hoitaa tämän alkuvaiheessa yleensä helposti, mutta mitä sitten myöhemmin tapahtuu?
Väljähtynyt arki uhkaa
Kun toinen on osoittanut pysyvänsä vierellä, kehut jostakin syystä yleensä vähenevät. Enää ei tarvitse yrittää saada toista vierelle eikä varmistella joka hetki sitä, että hän ei lähde pois. Ihmismieli huomaa, että toinen ei katoa, vaikkei kovin kehuisikaan, ja siitä seuraa harhakuvitelma, jossa uskotaan, että toinen ei kehuja enää tarvitsekaan.
Parisuhteiden väljähtymisestä puhutaan ihan yleisesti väistämättömänä asiana. Suhteesta tulee jossakin vaiheessa itsestäänselvyys, tasaisen arkinen yhdessäolon muoto. Toisen seurassa on hyvä olla pitkälti siksi, että hän on tuttu ja ennakoitava. Turvallisuus on rakentunut riittävälle tasolle, perhettä on ehkä perustettu ja elämä lipuu universumin virrassa kuten kaikilla muillakin tapana on.
Alkuhuumassa kerrotut kauniit lauseet ja kehut ovat harvinaistuneet, ehkä loppuneetkin. Nehän on jo sanottu, ja toinen kyllä muistaa. Mitä niitä enää.
Voisikohan tällaisen valitettavan yleisen väljähtäneen suhteen haasteen ratkaista sillä, että katsoisi toista tietoisesti läsnä ollen, avoimesti ihaillen ja positiivisia sanoja sirotellen? Ottaisi useamman askeleen taaksepäin, palaisi vaikka alkuun asti. Palaisi siihen hetkeen, mikä värjäytyi vaaleanpunaiseksi ja jota väritti tunne siitä, että toinen on maailman ihmeellisin, eikä itsekään ole hassumpi. Eivät sanat kulu, eikä niiden ääneen lausuminen uudelleenopettelun jälkeen ole edes vaikeaa. Ihminen kaipaa kehuja kukoistaakseen, ja AIVAN JOKAISESSA on aihetta kehuun joka päivä. Pohjimmiltaanhan siellä ehkä hieman muuttuneen ulkokuoren alla on se täysin sama ihminen, joka eli ja hengitti kehujen keventämänä suhteen alkuajat, hehkui ja hymyili.
Kehumattomuus tekee välimatkaa
Ihmisen jäädessä paitsi kehuista voi suuntia olla kaksi; joko hän hiljaa hyväksyy asian ja tyytyy siihen, että positiivisten lauseiden ajat ovat hänen osaltaan pääosin mennyttä, tai sitten hän pyrkii eri tavoin hakemaan kehuja parisuhteen ulkopuolelta. Kaipuu kehuille voi olla niin suuri, että se tuntuu kipuna kehossa eikä jätä rauhaan. Oma puoliso ei tunnukaan enää niin kiinnostavalta tai lähestyttävältä. Pettymys on läsnä enemmän kuin sykähdyttävä onnen tunne. Kun sitten jostakin toisaalta saakin positiivista huomiota, voi se olla hyvin korjaava kokemus ja merkitä todella paljon ihmiselle, joka arkistuneessa parisuhteessaan jää sitä vaille.
Tätä taustaa vasten on aika ymmärrettävää, että esimerkiksi läheisyyttä haetaan aktiivisesti suhteen ulkopuolelta tai väljäntynyt suhde saattaa jopa päättyä eroon. Liian pitkään jatkunut kehumattomuus ei ruoki ihmisessä mitään muuta kuin epävarmuutta itsestään. Se taas johtaa hiljalleen siihen, että ihminen kuihtuu ja kutistuu näkymättömäksi. Näkymätön ihminen parisuhteessa on kuin tyhjä kuori, joka lopulta hajoaa onton sisäosan ympäriltä.
Pienillä teoilla saa ihmeitä aikaan
Toisinaan olemme puolisoni kanssa pohtineet ääneen, että ihmisille pitäisi järjestää erilaisia kehupalveluja. Seksityöntekijöiltä voi ostaa monenlaista läheisyyttä ja huomiota, jota vaille moni ikävä kyllä suhteessaan jää, mutta muunlaisiakin palveluja voisi kehittää. Miltä kuulostaisi vaikkapa verkkokaupasta ostettava kehukirje, ääneen luettu ainutlaatuinen oodi, henkilökohtainen runo tai kaunis itsestä otettu valokuva, jossa kuvaaja on nähnyt lukuisia hyviä puolia tuoden ne taitavasti esiin? Ihminen kaipaa kehuja. Moni kaipaisi ihan vain nähdyksi tulemista, hyväksyvää katsetta ja hymyä. Vähän ihailua ja kehuvia sanoja. Jotkut kaipaisivat halausta ja syliä tunteakseen itsensä kokonaisiksi ja hyväksytyiksi.
Loppujen lopuksi ihmisen kukoistus on hyvin pienten tekojen takana. Muutama sana päivittäin voi tehdä ihmeitä enemmän kuin voisi arvatakaan. ”Oletpa kaunis tänään”. ”Tuoksutpa ihanalta”. ”Rakastan merensinisiä silmiäsi juuri tänään”. ”Tule syliini, rakas, ihmeellinen aarteeni”.
Uskon, että kehujen lisääminen arkipäiväistyneeseen suhteeseen lisää positiivista oloa, parantaa kauniiden asioiden näkemistä ja punoo taas yhteen niitä sidoksia, joiden langat ovat jo hieman rispaantuneet.
Rakkaudella,
Herra Syld
Lue myös:
Miksi kumppani ei halua kosketusta
Joko olet tutustunut ihaniin seksuaalista avoimuutta ja parisuhdenautintoa tuottaviin Tunneyhteys ja Totta vai tarua -kortteihimme? Pääset tilaamaan ne verkkokaupastamme.
Joko olet kuunnellut Tiedosta nautinto -podcastia Spotifyista, jossa puhun asiantuntijoiden ja mieheni Herra Syldin kanssa seksuaalisuudesta ta ja suhdenautinnosta?
Views: 300