Juhannus väreilee juhlan tuntua. Yöttömässä yössä ollaan vähintäänkin maagisten asioiden äärellä. Suurin osa juhannustaioista keskittyy uuden puolison näkemiseen, milloin missäkin ja sen löytymiseenkin. Mutta entä ne, joilla on se sama heila ollut jo vuosikausia? Loppuuko taika kokonaan, vai saisiko rätinää vielä aikaiseksi muuallekin kuin kokkoon?
Uutuuden kiihotusta
Uutuudenviehätys on inhimillistä. Uusi on jännittävää, ihmeellistä ja siksi niin kovin kiihottavaakin. Kun on lätkässä, niin houkutukseen riittää se, että toinen katsoo vähän erityisemmin. Ihmeelliset värinät kulkevat kehossa ilman sen suurempaa operaatiota, ja kaikki on vaan jotenkin niin kohdillaan. Voi kunpa, nuo lasit jäisivät ihmisille päälle, ja toinen näkisi vierellään aina jotakin, joka koukuttaa ja houkuttaa. Voi, kun se toinen ei muuttuisikaan koskaan tavalliseksi.
Uutuuden viehätys näkyy monessa mielessä. Sinkkuseksin maine on kiihkeämpi kuin parisuhdeseksin pimeässä peiton alla toiminta. Ruoho on aina niiiiiin paljon vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Vaikka vieressä olisi mikä luomakunnan seksikkäin otus, niin aina on joku, joka voikin olla jotain enemmän. Vai onko tämä vaan mielikuvien tuomaa lumoa? Tai sitä, että kiihotuksena toimii jännyys itsessään, eikä edes se ihminen.
Mitä jos ruokkisit vähän tulta?
Ei se kokkokaan pala, jos siellä on lahoa puuta, puolimärkää materiaalia ja liian vähän sytykettä. Mutta jos se saa bensaa päälle, niin johan alkaa roihuta heikompikin kokko. Sitä se kaipaa, bensaa liekkeihin se suhdekin, jotta saadaan aikaan tulta. Ja pisimpään roihuaa sellainen kokko, joka on hartaasti, hyvälle pohjalle rakennettu, kunnon materiaaleista kasattu ja sytytetty tasaisesti useammasta kohdasta. Lisäten vähän jotain havupuuta tuottamaan niitä kipinöitä ja rätinöitä. Kokosta kuuluu iloisia palamisen ääniä ja niin kunnon roihusta kuuluukin.
Ei se suhdekaan sinällään edes sihise. Se vaatii tahtoa tehdä asiat yhdessä hyvin, mutta tahtoa myös laskea irti kaikista säännöistä ja heittäytyä hetkiin. Se vaatii vastuuta aikuisena, mutta silti niin leikkisää lapsenmielisyyttä, että välillä voi yhdessä nauraa melkein pissat housussa. Se vaatii sitä, että joskus itkettää, koska on paha olla tai kiukuttaa, mutta myös sitä, että pääsee lohtua tarjoavaan syliin. Se vaatii tolkuttomasti puhumista siitäkin, mistä ei ikinä tahtoisi tai kehtaisi puhua. Se vaatii huomiota, joka ei tule itsestään tai luonnostaan, vaan viitsien ja tahtoen sitä toteuttaa.
Se myös vaatii sitä, että vuosien jälkeenkin koppaa toisen syliin. Silittää kuin silkkisintä, mitä tietää tai puristaa välillä, niin että tuntuu. Koska se saa heräämään eloon. Se vaatii sitä, että riitojen jälkeen jutellaan auki kaikki se mikä satutti ja sanotaan ääneen, etten oikeasti tarkoittanut. Pohjamutia myöten puhumista kannatan, koska siinä oikeasti pääsee ytimeen, eikä jää mitään möykkyjä keräämään katkeruuden karvaista kuorta. Puhuminen on kaikkeen avain ja ne oikeat teot, mutta niitä ei voi tehdä, ennen kuin kertoo, mitä ne oikeat ovat juuri hänelle.
Tulen ruokkiminen on toista kunnioittavia tekoja. Se on myös hyppyjä joskus vähintään yhteisissä ajatuksissa ja tunnelmissa siihen, että ollaan vain me. Kaksi erillistä sielua tutustumassa taas uudelleen toiseen ja hupsuttelemassa, koska me voidaan. Ja niitä tuhmuuksia, syntisiä ajatuksia ja tekoja, joita uskaltaa tehdä vain toisen kanssa. Koska hän on se tuttu ja turvallinen.
Mitä jos nappaisit syliin, hieroisit vähän nenällä ja sanoisit maailman ihmeeksi?
Millä tapetaan tylsyys suhteesta?
Usein ihmiset kuolevat sisäisesti tylsyyteen, koska on kehitetty elämästä niin turvallista, tavallista ja mielellään helppoa. Ihminen on loistava kehittämään rutiineja, sääntöjä ja soveltamaan ja suorittamaan elämänsä latteaksi. Arjen kannalta on hurjan hyvä, jos suurin osa asioista toimii edes jotenkin. Mutta parisuhteen kohdalla se helppo ja tavallinen on pian tolkuttoman tylsää. Ja kenen käsissä tämä sitten olikaan?
Ota tylsyyttä niskasta kiinni, puserra vähän ja valele sillä bensalla, mikä sytyttää teidät molemmat
Suhteessa on kaksi (tai useampi) vastuullinen huvitoimikunta. Suhteessa sinun vastuullasi on vahtia, ettei tylsyys kangista teitä ja kumppanilla vastuu on samanmoinen. Kun on yhteinen vastuu, niin usein tapahtuukin. Ehdotuksia on elämä täynnä. Sanotaan, että sattuma vaatii avointa mieltä, mutta minä sanoisin, että jokainen suhde vaatii avointa mieltä. Sattumat tekevät siitä vielä mielenkiintoisemman, mutta niitä on turha jäädä odottamaan. Jos et itse mitään toteuta, et sinäkään mitään saa. Kumppanin tekojen odottaminen käy usein vain kiukuttamaan. Harva edes muistaa kertoa kumppanille, että jotain tarvitsee tai odottaa ja suuttuu silti, kun ei sitä saakaan.
Mitä ihanaa ja luovaa keksisitkään?
Se on jännää, että suurin osa meistä uuden rakkauden äärellä äityisi aikamoiseksi huomiopumpuksi. Vuolaita rakkauden sanoja valuisi suusta kuin itsestään, ja sitä huikeaa ihmettä tahtoisi kosketella, vain koska se on niin uusi. Uudelleen ja uudelleen. Sille laittaisi sata sydänviestiä ja niitä genitaalipickejäkin, ihan vaan siitä ilosta, että se toinen oikeasti tahtoisi niitä katsella. Usein sille järkkäilisi pieniä yllätyksiä, romanttisia juttuja ja yrittäisi saada tuon ihmisen muotoisen mahdollisuuden itselleen.
Tämä kaikki rakkauden repertuaari voi olla käytössäsi kaiken aikaa. Se on salainen aseesi kaikkea tylsyyttä ja välinpitämättömyyttä vastaan. Se on supervoimasi tässä yhdessä ainoassa elämässä, jossa onnellisuus asuu toisen ihmisen iholla ja jaetuissa iloissa. Ja tuo sama lysti koskee seksiäkin; mitä enemmän viitsit, sen enemmän nautit. Mitä tutkivammalla mielellä ja kokeilevammalla asenteella siihen heittäydyt, sitä lystikkäämpää ja monipuolisempaa se on.
On turhaa parjata parisuhdeseksin tylsyyttä, jos ei itse mahdollista siihen lystiä.
Älä odota, vaan aloita!
Meillä on tapana odotella hyvää hetkeä, oikeaa tilaisuutta ja yhteistä aikaa, vaikka moniin asioihin voi tarttua sillä siunaaman hetkellä. Eipä juuri ole tilannetta, missä toista ei voisi rutistaa syliin, suukottaa lähes mihin tahansa tai hipaista kuuman katseen kera pyllyä, joka on kuin tehty ihailtavaksi. Huomiota on annettava vuolaasti ja suusta on saatava ulos kehuja. Jokainen ihminen elää kehuilla ja ne ovat hunajaa välinpitämättömyyden aiheuttamille haavoille. Hunaja suojaa ja hoitaa ja tahmaa. Tuota tahmaa niin moni kaipaisikin sotkemaan suhdettaan suloiseksi.
Ihan tosi hyvää ja parasta hetkeä tuskin tuleekaan.
Mitä enemmän odotat, sen kauemmas läheisyys lipuu ja hetkistä tulee tyhjiä pitkälle eteenpäin. Sinulla olisi kuitenkin valta täyttää ne mahdollisuuksilla, jotka ovat bensaa liekkeihin. Sinä olet jo se, joka tekee tavallisesta juhannusheilasta komean, kauniin ja jotain ihan uutta. Sinun kehusi ovat se manna, mitä kumppani kaipaa, ja sinun toimintasi on sytyke, jota hän tarvitsee. Sopivia hetkiä ei tule, vaan ne luodaan, varastetaan ja taiotaan. Se on sitä taikaa, joka on sinun käsissäsi. Älä hukkaa sitä tylsyyteen tai siihen ajatukseen, ettei tarvitse.
Juhannus tulee, oletko valmis?
Yöttömän yön ihmeitä ja taianomaisia hetkiä toivottaa,
Rouva Syld
Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja parisuhdeterapeutti
Tiedosta nautinto -valmentaja
Joko olet tutustunut ihaniin seksuaalista avoimuutta ja parisuhdenautintoa tuottaviin Seksipuhe-, Elämysseksi-, parisuhdepuhe– ja totta vai tarua -kortteihimme? Pääset tilaamaan ne verkkokaupastamme.
Joko olet kuunnellut Tiedosta nautinto -podcastia Spotifyista, jossa puhun asiantuntijoiden ja mieheni Herra Syldin kanssa seksuaalisesta ja suhdenautinnosta?
Tiedosta nautinto -blogit:
Kaikki blogit
Juhannuksen riemuksi voit myös toteuttaa kumppanisi kanssa viime vuoden juhannustaikoja ja lukea randomseksistä…
Parisuhdeseksin juhannustaikoja
Juhannussimaa ja vähän muidenkin
Views: 591