Parisuhteessa yhteys on varmasti merkittävin yksittäinen asia, ja kosketus luo yhteyttä. Toisinaan se on vahva, toisinaan taas tuntuu katkeilevan. Yhteys ei aina katkea riidoista, vaan hiipuu huomaamatta ajan virrassa. Katseet lyhenevät, koskettaminen vähenee ja yhdessäolo muuttuu arkiseksi. Puhutaan tutuista asioista ja tehdään tuttuja juttuja, mutta tunnetaanko toista enää?
Huomaan usein vasta hieman jälkikäteen, että yhteys on alkanut katkeilla juuri kosketuksen kautta. Ei siksi, että kosketusta ei olisi ollut lainkaan, vaan siksi, että se on muuttunut jotenkin. Läsnäolo on ehkä kiireiden takia toisaalla tai muu stressi on hiipinyt mieleen. Kosketus on muuttunut ohimennen tehdyksi hetkeksi, jonka äärelle kumpikaan ei ehdi tai osaa pysähtyä.
Kosketus on parisuhteen hiljainen mittari.
Yhteys ei aina synny sanoista
Miehiin on usein koodattu tarve ratkaista haastavia tilanteita enemmän selvittämällä tai tekemällä kuin pysähtymällä kosketuksen äärelle. Kun parisuhteeseen syntyy etäisyyttä, yritän itsekin löytää siihen syyn ja selkeän korjaustoimenpiteen. Jokin on pielessä, joten jotain pitäisi muuttaa tai jostain olisi vähintään vakavasti yritettävä puhua.
Yhteys ei kuitenkaan aina kaipaa juuri siinä hetkessä sanoja. Usein se kaipaa toisen kättä omaani, kehoa kehoa vasten. Hidasta suudelmaa. Jotain hetkeä, jossa keho kertoo kosketuksella toiselle keholle, että ”olen tässä, en mene mihinkään”. Kosketus saattaa ohittaa puolustuksen ja läpäistä muurit nopeammin kuin sanat, vaikka nekin ovat toki tärkeitä.
Kosketus on turvaa
Parisuhdekosketus voi olla esimerkiksi huomiota, hellimistä tai intohimoa. Se on oma kielensä, jota puhutaan turvan rajojen sisällä. Kun kosketus on arjessa läsnä, keho tietää olevansa turvassa, vaikka mieli miten epäilisi.
Miehenä huomaan, että ilman kosketusta alan lakastua. Vetäydyn ja alan sulkeutua. Saatan ärsyyntyä herkemmin ja olla lyhytjänteisempi. Tunnen ehkä oloni yksinäiseksi, ja saatan vetäytyä yhä kauemmas. Samalla kaipuu toisen syliin on suurempi kuin osaa itselleen myöntääkään. Kosketus kuitenkin palauttaa yhteyden, ennen kuin se katkeaa kokonaan. Se maadottaa ja saa tuntemaan olemassaolon autuutta.
Kosketuksettomuus luo väärinymmärrystä
Kosketuksen puute synnyttää mielessä helposti erilaisia tarinoita, virheellisiä todellisuuksia. ”En ole tärkeä, minua ei haluta tähän, olen yksin täällä”. Vaikka olen herkkä ja jossain määrin tunneälykäs mies, en aina osaa pukea tällaisia ajatuksia sanoiksi. Ne purkautuvatkin turhan helposti käytöksenä, kuten vetäytymisenä, jonkinlaisena kylmyytenä tai erilaisina vaatimuksina.
Useinkaan kyse ei ole tahallisesta toiminnasta tai tietoisesta valinnasta, vaan enemmänkin kehon kamppailusta kovettumista vastaan. Ohentunut yhteys pelottaa.
Kun kosketukseen taas pääsee, moni asia asettuu takaisin paikoilleen, usein kuin ihmeen kaltaisesti. Missä on se yhteydettömyyden tunne, joka juuri äsken hallitsi koko ajattelun kenttää?
On lupa olla keskeneräinen
Yksi merkittävimmistä asioista, mitä kosketus minulle parisuhteessa antaa on lupa olla hetkisen aikaa heikko ja tarvitseva. Kosketettuna minun ei tarvitse olla looginen, järkevä, vahva tai kontrollissa minkään kanssa. On lupa ja mahdollisuus vain olla.
Kun saan olla kosketuksessa ilman, että minun tarvitsee tehdä tai ilmentää mitään, huomaan yhteyden syvenevän. Kyse ei ole siitä, että jokin ongelma tai oire taikaiskusta katoaisi, vaan yksinkertaisesti siitä, että en ole yksin. Olen merkityksellinen, nähty ja olemassa. Kosketus muistuttaa myös siitä, että olemme samalla puolella.
Ne pienet hetket
Koen, että parisuhteessa yhteys ei synny erityisemmin suurista eleistä tai supererityisistä hetkistä. Se rakentuu pikemminkin pienistä kosketuksista arjessa, läsnäolosta ja turvasta. Pieni arkinen kosketus voi olla valtavan tärkeä. Kiireetön halaus, kylki kyljessä istuminen. Jalkapohjan koskettaminen, niskan silittäminen. Arkisia kosketustapoja on satoja, eikä yhteen niistä kulu niin paljon aikaa, etteikö ehtisi elää muutakin elämää sen lisäksi.
Ajattelen, että miehenä minun on ollut tärkeää oppia, ettei kosketus ole jotain, jota pitää tehdä jollakin lailla ja perusteella. Sille ei ole tiettyä oikeaa hetkeä. Kosketus on se hetki. Kun kosketus on osa parisuhteen peruskaavaa yhteys pysyy elävänä ja kirkkaana. Kun yhteys on elossa, parisuhde kestää myös ne vaiheet, joissa sanat eivät löydä toisiaan.
Yhteydellisesti,
Herra Syld
Kosketuksesta löydät lempeän oivalluttavaa tietoa Susannan uudesta kirjasta Tunne kosketus. Saat sen tilattua verkkokaupastamme haluamallasi omistuskirjoituksella.
Tutustu myös ladattaviin Tunneyhteyskortteihin, joilla saatte kivalla tavalla suhteeseenne syvällisempää keskustelua.