Edessä mieletön seksikesä 2020, vai miten tätä kesää mainostettiin? Nyt kuulkaas portit auki ja kaikki treffimaailman tiimellykseen…
Deittailu on tänä päivänä vähintäänkin hämmentävää, jopa raastavaa. Kanavia on liikaa ja ihmisten sitoutuminen yhtään mihinkään on kärsinyt inflaation. Suhdemaailma mullistuu ja syystäkin, eikä enää ole mitään ainoaa oikeaa tapaa elää. Sinkkuilukaan ei ole enää mitään onnetonta puolikasta elämää, jossa riudutaan parisuhteen puutteessa. Sekin on valinta, jossa ihminen saa olla sitä mitä itse tahtookin. Kun onnellisuuden löytää itsestään, on vahvoilla onnellisuuden suhteen. Silti edelleen on paljon niitäkin, jotka kaipaavat ihan sitä perinteistä suljettua parisuhdetta, jossa ollaan toisilleen ainoita, jaetaan elämä ja ollaan juuri onnellisia niin.
Mutta kysymys usein kuuluukin, että mistä tässä tahtotilojen sekamelskassa ketään enää oikeasti löytää? Ja jos löytää, niin mistä tietää onko toinen tosissaan? Ja voiko oikeastaan mihinkään enää suhdemarkkinoilla luottaa, ja jos voi, niin mihin?
Mitä sä etsit?
Tämä kysymys kysytään usein jo ihan alussa. Siihen vastaus saattaa olla ilmaistuna jo profiilitekstissä tai keskustelunavaus ihmisiä kohdatessa. Kinkkinen kysymys kärkeen, koska siihen vastaaminen ei todellakaan ole ongelmatonta. Jos sanoo etsivänsä elämänkumppania, niin moni pelästyy alkuunsa, sitoutuminen säikäyttää ja ajatellaan, että nyt on oltava tosissaan saman tien itsekin liikenteessä. Jos taas vastaa, että lähinnä seikkailua kaipaan, niin toinen ajattelee, että se on pelihenkilö, joka treffailee kuutta ihmistä samaan aikaan ja deittipalstojen tutkat huutaa punaista matchien suhteen alvariinsa. En yhtään mitään, on myös väärä vastaus, koska sehän kertoo, ettei välitä mistään tai on elämäänsä kyllästynyt ja on niin satutettu ihmissuhteessa, että terapian hakeminen olisi oikea vastaus.
Mitä jos vastaakin etsivänsä hyvää mieltä, ihanaa yhdessä oloa ja onnellisuutta? Ja mielellään, jos kohtaa jonkun, jonka kanssa tuntuukin paremmalta pitempään, niin voi olla jopa tosissaan.
Tänä päivänä ei ole kovin kannattavaa vaatia saman tien sitoutumaan suhteeseen tai etsimään elämänkumppania jokaisesta vastaantulijasta. Miksikö? Koska ihmisten ei ole enää mikään pakko. Kukaan ei hauku susipariksi, vaikka asuu erillään, eikä sitoutumattomuutta tarvitse salailla. Se on enemmän normi kuin koskaan ennen. Tiedän, että monia satuttaa ja kyllästyttää treffipalstojen kertakäyttöinen ja kevytkenkäinen meininki. Se koettelee monilla toisen kunnioittamisen ajatusta, mutta siitä olisi erityisen tärkeää päästä yli. Kanavat ovat tulleet jäädäkseen, ja voit ottaa ne mahdollisuutena tai mahdottomuutena.
Ei kenenkään ole pakko päättää sitoutua mihinkään, ennen kuin siltä oikeasti tuntuu.
Vapaus kuulostella itseään
Tämä kuuluisa ”ennen vanhaan” oli silloin, kun parisuhde oli ainoa tapa elää ja siihen pyrkivät oikeastaan kaikki keinolla millä hyvänsä. Suhteessa sinniteltiin, vaikka vierellä olisi ollut alvariinsa nalkuttava tai lähinnä yksitavuisia murinoita päästävä ihminen. Arvostus tuli siitä, että oltiin yhdessä, ei siitä, että suhteessa olisi hyvä olla. Nykyisin toivottavasti jokainen yksilö arvostaisi elämässään sitä, että on suhteessa, missä täyttyvät ne toiveet, mitä ihminen siinä tarvitsee ja tulee rakastetuksi juuri niin. Tätä saa myös vaatia itselleen ja se ei ole vähän vertaa itsekkyyttä.
Suhteeseen ei kannata lähteä ajatuksella, että olen tosissani tässä elämänkumppanin vierellä, ennen kuin on edes tutustunut. Ja tutustuminen vie aikaa. Edelleen suhteisiin lähdetään hyvinkin heppoisin perustein, rakkaudenpössöinen pää sekaisin ja kuvitellen juuri siitä syystä, että nyt kyseessä on se oikea. Kaunistahan se on, ihmeellisimpiä tunteita elämässä ikinä, mutta ihastuksen ja rakkauden tunne ei kerro yhtään mitään siitä, millaista toisen kanssa olisi elää. On oikeasti annettava itselle ja toiselle pakottamatonta aikaa kuulostella, onko toinen sellainen, että vierellä tahtoo viihtyä pitempäänkin. Millään muulla keinolla ei kovin pysyvää ratkaisua saa aikaan, jos sellaista omalta parisuhteelta haluaa.
Voi kun slowdating olisi uusi musta
Jos tutustumiseen annettaisiin aikaan, pikkuhiljaa pidettäisi kivaa yhdessä, tehtäisi ja opeteltaisi niitä asioita, jotka tuottavat molemmille hyvää oloa. Koska se hyvä olo itsensä ja toisen kanssa, on yksi onnellisuuden perusta. Opeteltaisiin sitä, mistä toinen tykkää ja opeteltaisiin tekemään niitä asioita toiselle. Opeteltaisiin puhumaan asioista, jotta ongelmien tullessa kohdalle, niitäkin voidaan ratkaista. Opeteltaisiin molempien tarpeita täyttävää läheisyyttä ja seksin nautintoja. Opeteltaisiin olemaan, jotta osattaisiin olla.
Pikavauhdilla pariutuen hypätään tuntemattomaan, jossa on sitten riskinsä, joihin harvoin varaudutaan. Kun suhteen alku on veivattu rakkauspössössä tuntien toinen taivaanlahjaksi itselleen, niin harvoin edes viitsitään tutustua siihen ihmeellisyyteen, kuka se toinen oikeastaan onkaan. Tai siihen realismiin, jota ei oikeastaan vierelleen edes ottaisi, jos tietäen valita saisi.
Mitä hitaammin tutustuu, antaa aikaa omille ja toisen tunteille, sitä varmemmin rakentaa pohjaa yhteiselle suhteelle. Kahden ihmisen kemia voi kiehuttaa sielun syövereitä myöten. Toinen voi olla ulkoisesti kuin kreikkalainen jumalolento tai osata vedellä juuri sinun nautinnonnaruistasi, silti teidän parisuhdetarpeenne voivat olla ihan erilaiset. Tämä usein huomataan vasta sitten kun on jo hypätty siihen parisuhdelaivaan ja ollaankin aavalla merellä. Tiimi vain ei kestä niitä kovia myrskyjä, koska sitä yhteistyötä ei ole opeteltu.
Slowdating on sitä, että keskitytään treffailemaan, viettämään aikaan ja annetaan tilaa tutustumiselle, tunteille ja toisen opettelulle. Mutta annetaan myös vapautta olla siinä vapaasti. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sitoudutaan vain yhteen kerrallaan, jos se molemmille sopii, mutta rehellisesti ja avoimesti on tähänkin lähdettävä. Tutustumisen kautta tulee esiin toisesta lukuisia asioita, ja niitä voi löytyä vielä pitkänkin ajan tai vuosien kuluttua. Kun parisuhdetta rakentaa, niin kiire ei pitäisi olla koskaan. Tiedättehän sen, mitä kiireessä tuppaa tulemaan…
Kun oikeasti on opittu tuntemaan, voidaan alkaa pohtia sitä, että olisiko meistä sellaiseen kuin parisuhde. Silloin siihen lähdettäisiin realistisin tiedoin. Ja ei, kaikki ei ole aina näin yksioikoista ja järkevää. Mutta ei rakkauden huumakaan vaadi pariutumista saman tien, oikeastaan se sykkii ihmeellisempänä ja tuoreempana pitempään, jos arki ei ala heti ensi metreillä. Treffailu kun yleensä on sitä suhteen elämyksellisintä aikaa.
Kuka on se oikea?
Minun näkemykseni mukaan, ei kukaan yksittäinen ole kenellekään se oikea. On kemiaa ihmisten välillä, joskus vahvaakin sellaista ja silti se on vain kemiaa. On rakkautta ja ihastusta, joka aiheuttaa kemiaa tai on huikeita seksisuhteita, joista tuleekin rakkaustarinoita. On ihmisiä, joilla on ensin kaverillinen suhde ja siitä syttyy jotain erityisempää.
Se oikea on sellainen, jonka kanssa saat olla sitä mitä olet. Sinun ei tarvitse miellyttääksesi kääntyä vegaaniksi, alkaa hiihtämään tai haluta omakotitaloa ja kahta lasta. Vaan olet siinä itsenäsi, kuten toinenkin ja päätökset kaikesta muusta tehdään yhdessä. Se oikea antaa sinulle luvan omiin mielipiteisiin, vaikka olet erimieltä. Se oikea haluaa ratkaista riitoja, haasteita ja rakentaa niidenkin jälkeenkin yhteistä hyvää. Se oikea on kiinnostunut ja kuuntelee. Se oikea tahtoo opetella parisuhdetaitoja, joilla juuri teidän suhteessa toimitaan, jotta on molemmilla hyvä olla. Ja se oikeaa huomioi ja rakastaa sinua sellaisin keinoin kuin sinä tarvitset. Ja se oikea antaa monenlaista fyysistä nautintoa, läheisyyttä ja haluaa opetella juuri teille molemmille sopivaa seksiä. Se oikea on sellainen, jonka vierellä on rauha hengittää ja vain olla tekemättä mitään.
Tuota kaikkea ei selvitä mitenkään kovin äkkiä, eikä tarvitsekaan.
Rakkaussuhteita toisensa perään
On myös niitä, jotka elävät rakkaudesta, tahtovat suhteeseen ja etenkin mielellään sen alkupössön aikaan, koska ihmeellisintä se silloin on. Suhteet usein seuraavat toisiaan, koska se pitemmän ajan realismin tuomat haasteet, eivät ole oma juttu. Eikä tässä ole mitään väärää, rakkautta on oikeuskin haluta itselleen, kunhan tekee senkin selväksi toiselle. Rakkaudennautiskelijat eivät useinkaan halua tehdä suhteen eteen juurikaan töitä, koska se ei kuulu kuvioon, jossa rakkaus voittaa kaiken.
Tällaista rakkauselämää kaipaavat tänä päivänä monet. Siinä saa heittää romukoppaan vastuun suhteesta, koska siinä ollaan vain niin kauan kuin ihan tosi hyvältä tuntuu. Ja totuushan on kuitenkin se, ettei sitä huuma-aikaa kestä loputtomiin. Vaikka mielestäni juuri sen jälkeen alkaakin se ihmeellinen parisuhde-elämä, jota moni kaipaa kokeakseen jotain syvempää. Mutta se vaatii toisenkin puolen, taitoja ja tahtoa selvittää niitä saapuvia haasteitakin. Ja kaikille tämä ei sovi. Jos sekin toisessa opittaisi tuntemaan, niin olisi vapaus nauttia niin kauan, kuin hyvältä tuntuu ja sitten lähteä tyytyväisenä etsimään uutta suuntaa. On varsin ymmärrettävää, että pitkät parisuhteet eivät ole kaikkien juttu, ja niin se todella saa ollakin. Hampaat irvessä ei kannata olla missään.
Jos se toinen haluaa vain seksiä?
Tässä kannatan rehellisyyttä vahvasti. Jos oma tarve on seksi, niin on turha edes esittää muuta. Koska juuri se on toisen ihmisen kunnioittamista. Samalla voi lopettaa sen jeesustelun, että seksin tarve olisi jotenkin vähäpätöisempää, kevytkenkäisempää tai huonompi syy treffailla. Seksi on täysin sallittu ja hyvä syy tavata ihmisiä, kunhan molemmilla on selvät sävelet, ettei tapailu ole sen enempää.
Seksi ja hauskanpito on täysin sallittua, kunhan sen kertoo avoimesti.
Seksi herättää tunteita ja kaikki eivät ole tunneihmisinä sellaisia, jotka tällaisiin suhteisiin pystyvät. Miksikö? Koska jos omat tunteet roihuaa seksin jälkeen, niin pettymys on hiton suuri, jos se toiselle on enemmänkin fyysistä kiihkoa ja piehtarointia siinä. Kuten sanoin, ei siinä kukaan ole toista huonompi, tarpeet vain ovat erilaisia. Jos tarpeissaan on rehellinen, niin tunneihminen usein kaipaa toista rinnalleen, koska silloin tunteille on lupa ja tilaa. Seksinautiskelijan taas soisi kohtaavan sellaisen toisen ja seksi saisi voimaa ilottelun vapaudesta, ilman painetta olla jotain muutakin.
Usko rehellisyyteen ja unohda signaalit
Jos toinen tahtoo vain seksiä, niin harvoin portit ovat tunteille auki, ja siitä tuskin sen ihmeellisempää tulee. Toki seksisuhteessakin voi rakastua, mutta sitä ei voi tieten tahtoen toiselta odottaa. Ketään ei voi mihinkään pakottaa, velvoittaa eikä ainakaan sitten jälkikäteen oman pettymyksen vuoksi parjata alimpaan maan rakoon. Hämmästyttävän usein ihmiset rakentavat suhdetta tai sen alkua oletuksiin ja epämääräisiin signaaleihin perustuen. ”On vähän sellainen olo, että se haluisia enemmän”, ”Musta tuntuu, että se on rakastunut ja haluaa suhteen”, ”Se vaikutti siltä, että on oikeasti tosi kiinnostunut” ja ”Toinen tuntuu niin oikealta, että tästä täytyy tulla jotain” jne.
Ihmiset lukevat signaaleita toisen kulmakarvojen asennosta, viestien hymiöistä ja lähinnä omista mieliteoista ja toiveista lähtöisin. Ja totuuden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Signaalien miettiminen ja analysointi vievät myös järjettömästi energiaa, ja usein kaiken takana paistaa oma epävarmuus. Usein näistä viesteistä halutaan lukea se vastaus, mitä toivotaan.
Vastakohtia ovat toki ne, joilla on huonoja ja kipeitä kokemuksia tai vielä voimaantumaton itsetunto. He lukevat signaaleista aivan toista tarinaa. Jokainen toisen ihmisen lause, teko tai viesti kertoo siitä, että kohta tämä lysti loppuu ja toinen ihminen vain huijaa kiinnostuksellaan. Tähän usein reagoidaan joko ripustautumalla, kuristamalla toinen henkisesti ahtaalle tai sitten syvällä välinpitämättömyydellä, ettei itselle käy kuinkaan. Niin inhimillistä kuin signaalien tulkinta onkin, se johtaa usein ihan johonkin muuhun kuin toivottuun suuntaan. Ja ei, tässä ei ole kyse intuitiosta, se on eri asiaa, ja siihen sekä itsensä kuunteluun kannattaakin panostaa. Aito hyvä fiilis toisesta ja hänen kanssaan on usein hyvin rehellistä.
Epämääräisten signaalien sijaan kysy suoraan.
No, mistä ihmeestä sitten tietää?
Totuus on, ettei mistään. Mutta varmaa on, ettei saakaan tietää, jos riippuu, roikkuu, pakottaa, velvoittaa, edellyttää ja uskoo signaaleja. Samoin aika varmasti toisesta pääsee pian eroon, jos on itse välinpitämätön.
Mutta jos olet toisesta kiinnostunut, aidosti huomaavainen, tahdot tutustua ja opetella toista, niin ei mene kovin pieleen. Jos teet yhteisistä hetkistä hyvänolon hetkiä, näet ehkä vähän vaivaa, tietenkin suorittamatta jotain pakollista täydellisyyttä. Sujuu kohtuullisen hyvin. Ja kerrot, että toinen on mielessäsi, mutta että siellä mielessä on paljon muutakin, niin kuin kaikilla vapailla ihmisillä. Jos olet itse avoin, saat usein sellaista takaisin. Jos et saa, niin anna toisen mennä. Jos arvostat itseäsi, et taivaanlahjana kaikille, vaan ainutlaatuisena ihmisenä, jolla on oikeus elää omaa elämään, niin se sinusta huokuukin. Ja jos puhut ääneen, maltillisesti, mutta aidosti, siitä mitä itse tunnet ja koet, sekä annat saman vapauden toiselle, niin hyvältä kuulostaa.
Aitous ja itsevarmuus saa usein kiinnostuksen aikaan.
Harva ihminen haluaa ketään, joka on ehdoton omissa mielipiteissään, joustamaton tekemisessään, välinpitämätön toisen tunteille ja kokemuksille. Harva ihminen haluaa ketään, joka puhuu vain itsestään tai ei jaa mitään. Harva ihminen sietää ylimielisyyttä, kukkoilua, itseriittoisuutta, pröystäilyä tai hetkeäkään huonoa kohtelua. Jokainen haluaa aidon, ymmärtävän, kuuntelevan ihmisen, jonka kanssa saa olla sellainen kuin on.
Älä pelkää pettymyksiä, elä ne läpi
Jokainen kohtaaminen on ihana mahdollisuus ja samalla riski. Mutta jos pelkää riskejä, et ketään koskaan löydäkään.
Pettymyksiä treffielämässä tulee vastaan, niin kuin elämässä muutenkin. Itseään ei tarvitse kovettaa välinpitämättömäksi niitä kohdatakseen. Joskus kiukuttaa, itkettää, kaduttaa ja vituttaa. Nämä tunteet ovat tärkeää kokea, elää läpi, nuolla haavat ja jatkaa eteenpäin. Mitä vankemmalla pohjalla on oma itsetunto, sen helpompaa on ajatella, että jos toinen ei tahdo jatkaa, niin sinun ihana seurahan häneltä jää kokematta. Ja joku muu tahtoo kokea seuraasi enemmän. Jos pettymyksiä on mahdotonta sietää tai se estää ihmisten tapaamisen kokonaan, niin on hyvä keskittyä oman itsetunnon vahvistamiseen, hyvän löytämiseen omasta elämästä ja hakea myös apua. Kun toinen ihminen on peilinä, tapahtuu usein enemmän kuin yksin.
Jos treffielämä on jatkuvaa pettymyssarjaa, on syytä miettiä mitä etsii, millä keinoilla ja mitä odottaa. Tästäkin voi tulla puhumaan ihmissuhdevalmennukseen. On tärkeää päästä miettimään ja peilaamaan omia ajatuksiaan ja sitä, mitä niiden kaikkien takana on. Joskus ympäristön ohjeet sinkuille tai seuraa etsiville ovat varsin värittyneitä, loukkaavia tai perustuvat heidän mielikuviin tai joiden yksilöiden omiin pettymyksiin. Tärkeintä olisi rakentaa omannäköistä polkua treffailun saloihin itsevarmana ja avoimena kohti jännittäviä mahdollisuuksia.
Ja viimeinen neuvo, jos tavoitteena on kohdata kiinnostavia ihmisiä ja katsoa mihin se johtaa: tavoite usein täyttyy, koska jokainen on omalla tavallaan hyvinkin kiinnostava ja treffaillessa vapauden kautta oppii ihmisistä ja elämästä vaikka mitä mielenkiintoista.
Armollisuutta itselle ja vapautta deittailuun toivoo,
Rouva Syld
Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja parisuhdeterapeutti
Tiedosta nautinto -valmentaja
Joko olet tutustunut ihaniin seksuaalista avoimuutta ja parisuhdenautintoa tuottaviin Seksipuhe-, Elämysseksi-, parisuhdepuhe– ja totta vai tarua -kortteihimme? Pääset tilaamaan ne verkkokaupastamme.
Joko olet kuunnellut Tiedosta nautinto -podcastia Spotifyista, jossa puhun asiantuntijoiden ja mieheni Herra Syldin kanssa seksuaalisesta ja suhdenautinnosta?
Luethan myös aiemmat blogitekstit:
Seksipössöstä oikeaan suhteeseen
Älä anna Tinderdeittien määritellä arvoasi
Views: 6050