Mitä sinä olet tästä mieltä? Vastauksena usein hiljaisuus tai murahdus. Voitaisiinko selvittää tämä asia puhumalla? Ja vastaus on yhtä ohutta. Parisuhteissa kaivataan paljon erilaisia asioita. Mutta kärkipäähän tuntuu nousevan kysymys, että miten saa puolison puhumaan? Jokainen tietää, ettei pakottaminen onnistu, väkisin saa toisen vain lukkiutumaan enemmän. Onko puhumisesta sitten luovuttava ja miten parisuhteelle silloin käy?
Onko parisuhteessa pakko puhua?
Luin jokin aika sitten parisuhdeasiantuntijoiden artikkelin, jossa ohjeistettiin, ettei kaikesta tarvitse parisuhteessa puhua. Ymmärrän luvanannon pakkopuheelle, mutta tässä puhumattomuuden kultamaassa neuvoisin ihan päinvastoin. Tokikaan puhuminen ei tarkoita sitä, että kaikki on jaettava, mutta oman suhteen yhteisestä ja yksilöiden hyvinvoinnista, tunteista, riidoista ratkaisuineen ja parisuhteen seksistä on erityisen tärkeää puhua.
Parisuhdeguruihin lukeutuvat Julie & John Gottman, jotka ovat tutkineet rakkauslaboratoriossaan satojen ihmisten parisuhteita tulivat tulokseen, että pintapuolisesti puhuvat ihmiset voivat elää pitkäänkin tyytyväisinä yhdessä. Ennen kuin tulee suurempia haasteita elämässä. Siihen suhteet usein päättyvätkin, kun ei ole keinoja yhdessä ratkaista noita haasteita. Kun ei ole totuttu puhumaan.
On hyvä myös muistaa, ettei kaikkien suhteiden tarvitse kestää pitkään tai niissä ei edes haluta sitoutua mitenkään syvällisemmin ja ymmärtää toisen tai elämän haasteita. Parisuhdetta ei määritä puhuminen, mutta jos siinä tahtoo olla pidempään, haluaa syvemmän yhteyden tai sen kestävän elämän myrskyjä, näen vahvasti, että puhuminen on se, mikä erottaa hyvän suhteen hankalammasta. Ja tähän tosiasiaan ovat päätyneet niin Gottmanit kuin muutkin parisuhdegurut.
Puhuminen ja puhumattomuus on aina parisuhteessa valintaa
Leimana puhumattomuus
Vaietun ilmapiirin lapsuus tuottaa ymmärryksen siitä, ettei puhua tarvitse. Miessukupuoleen liitetään puhumattomuus kuin takiainen hihan suuhun. Ujous ja introverttiys omaksutaan hyvin usein omaksi identiteetin osaksi ja niihin ei puhuminen kuulu. Aikuinen ihminen saattaa kirkkain silmin sanoa ”en ole hyvä puhumaan” vaikka siinä juuri sitä tekeekin. Vahvasti määrittelemme myös kumppanimme ihmiseksi, jonka on hankalaa puhua ja se heijastuu myös suhtautumiseen vahvasti. Kun oletamme jo, että puhuminen on haastavaa, emme oikeastaan anna enää edes mahdollisuutta toiselle totuudelle.
Mielikuva itsestä on vahvana totuutena puhumattomuuden taustalla. Puhumattomuuden rooli omaksuttu. Emmekä oikeastaan tiedä, mistä aina pitäisi puhua, mitkä ovat oikeat sanat siinä hetkessä tai miten puhuisimme niin, ettei kumppani loukkaannu. Kun omien mielipiteiden tuominen esille on johtanut aina jonkinlaiseen konfliktiin alkaa puhumattomuus olla loistava keino kommunikoida.
Puhumattomuudella vältellään huonouden kokemusta
Kun puhuu omista tunteistaan tai tekemisistään, joudutaan kohtaamaan omaa heikkoutta. Parisuhteessa tulee aina esille tapahtumia, joissa on toiminut kurjasti toista kohtaan. Itsesyytökset ovat usein vahvana, pahimmillaan jopa ollaan itselle niin vihaisia, että suu menee tukkoon pelkästä raivosta. Puhumattomuus myös suojelee sanomasta yhtään enempää asioita, mistä kumppani loukkaantuu tai suuttuu. Puhumattomuus on siis usein itsesuojelua, johon kääriytyy tiukasti jopa menettämisen tai konfliktien pelko.
Puhuminen parisuhteessa on taitoa tunnistaa omia tunteita, taustoja ja kipukohtia. Välillä puolison teko tai sana on osunut niin kipeään kohtaan, ettei suusta tule kuin puolustuksen lieskoja. Välillä happi loppuu siitä, ettei osaa sanoa kipeää asiaa niin kauniisti, että toinen sen ymmärtäisi. Meidät on myös lapsesta saakka usein kasvatettu peittämään kielteiset tunteet, käyttäytymään hyvin ja pitämään ”mölyt mahassamme” ja sitten saavumme aikuisuuteen, jossa tätä kaikkea pitäisikin osata.
Kun puhuminen ei ole tuonut juuri mitään hyvää, miksi ihmeessä sitä tekisi?
Sä et koskaan puhu mitään
Kun puhuminen alkaa kaihertaa parisuhteen onnea, se joka tahtoisi puhua enemmän lataa usein syytöksiä ilmoille. Tämä on ymmärrettävää, mutta ei motivoi kumppania alkuunkaan. Usein näitä keskustelun aloituksia ja syytöksiä on käyty suhteessa läpi vuosia, epätoivoon saakka. Toinen on ottanut puhumattomuuden roolin omakseen, toinen vahvistaa sitä totuutta. Ja molempia ahdistaa. Hyvin usein päädytään tilanteeseen, että toinenkin lopettaa keskustelun tai muistaa joka kohdassa ainakin mainita, että ”sun kanssa ei voi koskaan puhua mistään”.
Toinen, joka puhetta kaipaa ja tarvitsee, käpertyy usein kuoreensa kokien arvottomuutta siitä, ettei toinen halua keskustella tärkeitä asioita auki. Pelko parisuhteen huonoudesta kaihertaa mieltä. Riidat jäävät usein selvittämättä, mikä kasvattaa möykkyä tai kuilua parin välille. Usein läheisyys ja seksi kärsivät, koska puhuminen ei pääse raivaamaan yhteydelle tietä. Puhumattomuus saattaa etäännyttää suhteen välinpitämättömäksi, ja pian suhteessa on kaksi haavoittunutta.
Miten saada kumppani puhumaan?
Parisuhdeterapiassa käymme puhumista läpi sen merkityksen kautta. Miten se hyödyttää molempia, kun saadaan aidot tunteet ja tarpeet sanottua ääneen. Tai miten hyvä olo tuleekaan, kun on puhunut siitä, mitä riita herättää, ja kumppani ymmärtää. Ilman puhetta ei koskaan tule aidosti ymmärretyksi. Kun ihmiselle kirkastuu puheen merkitys, motivaatio usein kasvaa. Puhumattomamman on siis löydettävä puheelle itselle tärkeä merkitys ja motivaatio sen taidon opetteluun. Tunteiden tunnistamisesta ja niiden merkityksen esille tuomisesta puhutaan myös paljon. Yhteyteen kun päästään vain syvällisellä tunnetasolla, ja tämä tarkoittaa myös niitä tunteita, joista ei usein tahdota puhua mitään. On uskallettava sanoittaa myös vihaa, häpeää, ahdistusta ja ärsytystä.
Puhumisen vaikeuden ymmärtäminen on suhteessa ehdoton lähtökohta. Kun päästään toisen pelkojen taakse, niin ymmärrys tuottaa empatiaa. Jokainen puhumaton puoliso kaipaa empatiaa ja ymmärrystä valtavasti. On tärkeää, että puhumattomuudelle saa sanoja. On tärkeää nähdä, miksi se tuntuu haastavalta ja on tärkeää saada hyväksyntää itselle. Se ei tarkoita sitä, että voidaan sopia, että tämä on niin vaikeaa, ettei puhuta. Se tarkoittaa, että parisuhdepuhetta saa lähteä opettelemaan pikku hiljaa.
Pienimmästäkin tunnepuheesta on tärkeää antaa hyvää palautetta
Syyttely ja puhumattomuuden kuorman vahvistaminen pitää loppua. Puhumiseen on saatava uusi tarina itselle ja siinä tarinassa on oltava lempeyden ja kannustuksen polku, kohti taitoa mitä saa harjoitella. Terapiassa tuotan aina ääneen vahvaa tukea sille, että tässäkin on nyt puhuttu ja sanoitettu asioita, vaikka kuinka. Etten näe ihmistä yhtään huonona keskustelijana, päinvastoin. Tätä totuutta voi myös parisuhteessa vahvistaa. Ja sen vahvistaminen on pitkän linjan työtä, koska niin syvään juurrutettuna on se totuus, ettei puhumaan pysty.
Kiitos, kun jaoit sun ajatuksia
Kun toinen sitten lähtee kertomaan mielipiteitä ja ajatuksiaan, niin ymmärrystä myös sille tuottamiselle. Jos sanankäänteet eivät mene oikein tai suusta tulee sammakoita, on niitäkin kiitollisena otettava vastaan. Toinen ei koskaan voi tuottaa juuri täydellistä sanottavaa puolisolle. Eikä parisuhteen puhumiseen opettelussa kritisoida kaiken aikaan toisen kehittymistä, vaan kannustetaan kertomaan lisää. Aina voi lempeästi tarkentaa ”Kun sanoit näin, ymmärsin näin, tätäkö tarkoitit?” Kysyvä ei eksy tieltä, vaan vähentää loukkaantumisen määrää itselläänkin. On hyvä ymmärtää myös se totuus, ettei aina vaan voida olla samaa mieltä, ja siitäkin voidaan sopia, että ymmärrämme toisiamme, mutta mielipiteemme on erilainen. Ja voimme olla kiitollisia siitä, että toinen sen oman mielipiteen meille kertoo.
”Rakas, oli niin tärkeää kuulla mitä ajattelet ja tunnet” . Vahva palaute vaatii aitoa ajatusta, että toisen mielipiteet ovat tärkeitä. Ne eivät ole meitä itseämme varten ja usein erilaisia kuin haluisimme. Mutta otamme ne vastaan, koska siten tutustumme aitoon ihmiseen. Miellyttäminen kun ei vie mihinkään, ja sitä ei toisen puheelta siksi kannatakaan vaatia.
Puhuminen on taitolaji
Syvällisesti ja oikeista asioista oppii puhumaan jokainen. Kun mennyt kuorma haalistuu ja ymmärtää että osaa, niin innostuksen ja helpotuksen tunteet ruokkivat oppimista lisää. Olen nähnyt lukuisia kertoa, miten pari istuu terapiasohvalla ja puhuminen on valaissut mielen lisäksi kasvot ja rakkauden tunteet. Oivallus puheen voimasta on hämmentävän ihmeellistä. Ja entinen puhumaton kumppani saattaakin olla se, joka tarvitsee patoutumien purkuun paljon keskusteluaikaa.
Turvallinen parisuhde voi olla paikka oppia elämäntaitoja ja ihmissuhdetaitoa, mutta se pitää olla paikka myös epäonnistumiselle ja epätäydellisyydelle. Puheessa tulee floppeja ja suhteessa kahnauksia varmasti lopun ikää, mutta kun osataan puhua ja purkaa, niin asiat eivät ravistele suhdetta. On hyvä olla puheen suhteen itselle ja toiselle valtavan armollinen ja varmistaa uudelleen ja uudelleen, mitä toinen oikeastaan tarkoittaa. Parisuhdeviestintä on siitä jännä laji, että väärinymmärrykset ja luulot ovat hyvin yleisiä. Mutta niistäkin selviää puhumalla.
Rakkaudesta puhumiseen,
Rouva Syld
Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja parisuhdeterapeutti
Tiedosta nautinto -valmentaja
Joko olet tutustunut ihaniin seksuaalista avoimuutta, keskustelutaitoja ja parisuhdenautintoa tuottaviin Seksipuhe-, Elämysseksi-, parisuhdepuhe– ja totta vai tarua -kortteihimme? Pääset tilaamaan ne verkkokaupastamme.
Joko olet kuunnellut Tiedosta nautinto -podcastia Spotifyista, jossa puhun asiantuntijoiden ja mieheni Herra Syldin kanssa seksuaalisesta ja suhdenautinnosta?
Views: 3694