Onko kumppanisi parisuhteessanne vapaamatkustaja?

Parisuhdeseksi -instatilillä kyselen usein erilaisista huomioinneista ja nautinnoista, joita voidaan suhteissa toteuttaa. Saan innostavia vinkkejä vastaukseksi, mutta jokaiselle kerralla monia viestejä siitä, ettei puolisoa kiinnosta ollenkaan. Ei yhdessä tekeminen, ei sellaiseen houkutteleminen eikä arjen pienet teot. Vastaan aina, että ota puheeksi. Ja saan aina vastauksen, että tästä on puhuttu ja sitä on pyydetty.

Kumppani ei arvosta

Google tuottaa 10,5 miljoonaa tulosta haulle “Nainen ei arvosta” ja 8,9 miljoonaa tulosta haulle “Mies ei arvosta”. Puolison ja kumppanin “ei arvostaminen” -tuottaa yhteensä 5,5 miljoonaa hakutulosta. Kyse ei ole pienestä aiheesta. Miljoonia hakuja on tehty puolison ja kumppanin huomioimattomuuteen liittyen. Kyse ei ole pienestä haasteesta vaan aika isosta ilmiöstä suhteissa, joiden pitäisi olla juuri niitä tärkeimpiä arvostuksen ja huomioinnin suhteen.

Vapaamatkustus parisuhteessa

Parisuhteen hyvinvointi ei ole vastuullani eikä sen eteen tarvitse tehdä mitään.”
Mietin usein, kenen ajatusmaailmaan kuuluu, että asiat vain toteutuvat itsekseen ja kaikki kuuluu saada ilmaiseksi? Missä meille on opetettu totuus, että parisuhdetta ei tarvitse hoitaa? Samassa setissäkö, kun on opetettu, että sen “oikean” kanssa tai oikeassa rakkaudessa kaikki vaan toimii?

Vapaamatkustus näkyy siinä, ettei yhteisistä jutuista kanneta vastuuta. Yksinkertaisimmillaan siitä, etteivät ne vessapaperirullahylsyt koskaan päädy roskikseen ja monimutkaisimmillaan siitä, että kaikkea voin kyllä ottaa vastaan, mutta mitään en tee itse. Koska en ole sellainen tai se vaatii vaivaa. Ja toki, helppo elämä houkuttaa kaikkia. Se on selvää.

Jos haluaa helpon parisuhteen, sen eteen on ensin viitsittävä paljonkin.

Vapaamatkustus on sitä, ettei tehdä niitä asioita, joita yhteisen hyvän tai omien parisuhdetarpeiden täyttymiseen ihminen kaipaa. Vapaamatkustaja ei ota kantaa, ei välitä, sälyttää vastuun toisen harteille ja kuvittelee, että saa silti ne kirsikat kakkuunsa vain olemalla. Vapaamatkustaja ei kanna huolta puolison hyvinvoinnista, eikä koe asiakseen ilahduttaa. Vapaamatkusta pitää toista itsestäänselvyytenä ja jostain syystä odottaa palveluksia itselleen. Vähintään hyvää seksiä, jos ei muuta. Tai kauniin ja siistin kodin ja täyden lapsenhoitopalvelun. Tai sitä, että toinen on rinnalla, vaikka kosketuksia ei tipu koskaan ja mikään yhteinen ei kiinnosta.

Syitä vai tekosyitä?

Jos jokainen kosketus kutittaa tai ahdistaa, niin se ei ole syy, vaan takana on jotain muuta. Jos yhteistä tekemistä ei koskaan ehdi, eikä sille halua koskaan raivata tilaa, niin takana on jotain muuta. Jos mikään, mitä kumppani ehdottaa, ei ole “mun juttu” tai “ei kiinnosta”, niin takana on jotain muuta. Suhteessa ollessaan on hyvä ottaa se asenne, että joskus lähden mukaan, en sen tekemisen vaan kumppanin vuoksi. Hanakasti kannattaa etsiä yhteisiä kiinnostuksia ja intohimoja, mutta niitäkään ei kokeilematta löydy.

Hyvä perussääntö on se, että ihanassa seurassa moni tylsäkin tekeminen on kivaa.

Mä nyt en ole vain sellainen

Ihmisillä on hyvin usein tarve todeta olevansa jonkinlaisia. Ja kun me olemme sellaisia, niin meidän ei tarvitse tehdä mitään, mitä emme koe omaksemme. Ihmisen persoonallisuus on kuitenkin aivan eri asia kuin käytös tai toiminta. Kukaan ei ole persoonaltaan tai ominaisuuksiltaan sellainen, ettei voi kantaa vastuuta tai käyttäytyä hyvin omaa puolisoaan kohtaan. Se on valintaa ja opettelua, mitä ihan jokainen voi tehdä, jos haluaa. Jos ei halua, niin kannattaa miettiä, onko parisuhde sellainen missä tahtoo elää. Kuten sanoin, kaikkea ei voi saada.

Persoonallisuus ei määritä sitä, miten ihana voit olla puolisollesi.

Jos kumppanisi kertoo, että ei osaa tai ei ole sellainen, voi sanoa, että kaikkea voi opetella. Ihminen oppii uusia asioita jos vain haluaa. Voi myös kysyä, että eikö hän oikeasti halua tehdä ja toteuttaa yhteistä hyvää? Tämä vastaus kertoo paljon.

Työ parisuhteen vuoksi

Monilla on varmasti mielikuva, ettei suhteessa tarvitse tehdä juuri mitään. Myös viime aikaiset media-artikkelit puhuvat mielestäni hyvinkin haitallisesti siitä, ettei suhteessa kannata tehdä töitä. Valitettava totuus on, että hyvää suhdetta ei saa vain rakkauden tunteesta ja siitä, että on kivaa. Mutta miksi ei tahtoisi tehdä töitä sen eteen, että on hyvä olla yhdessä?

Työn suhteen eteen ei tarvitse olla hampaat irvessä puuhaa väkinäisesti. Ainoa, mikä ei useinkaan ole kivaa, on riitojen selvittely. Mutta siinä auttaa se, että tutustuu omaan itseen ja koittaa nähdä kiukkuisen puolison rakkaana, jolla joka tarve ei täyty. Kun sen kohtaa ymmärryksellä ja haluaa asioista keskustella avoimesti, pääsee pitkälle. Ja näitä taitoja voivat kaikki opetella. Se niissä on se paras puoli.

Suurimmaksi osaksi parisuhteen hoito on ihanaa ja kivaa yhdessä tekemistä. Ja miksi sitä ihanaa ja kivaa ei yhdessä haluaisi tehdä? Puoliso saadaan valita vapaaehtoisesti rinnalle. Jos ei halua tehdä toisen kanssa mitään, voi sitten olla yksin. Joskus mietin, että montako suhdetta on pystyssä sen vuoksi, ettei vain voida olla yksin? Siinä sitten kun puoliso vierellä ihmettelee, että miksi toinen osallistu yhteiseen elämään, voi syy olla hankalaa sanoa ääneen.

Yhteinen vastuu pelastaa seksinkin

Ei seksikään luonnostaan loputtomiin ole vain ihmeellistä ja kivaa. Sekin on kaikkineen molempien vastuulla ja molempien yhteisestä tekemisestä kiinni. Samoin kun suhteessa jatkuvaan hyvään ja ihmeelliseen seksiin myös pitää nähdä vaivaa, eikä keskittyä syyttämään kumppania, jolle seksi ei enää maistu. Monen haluttomuuden taustalla on puoliso, joka ei näe ettei seksi ole sellaista kun se parhaimmillaan voisi olla. Seksi ja suhde kaipaa aina puhetta. Asioiden avaamista, jotta ymmärtää puolin ja toisin.

Seksissäkään ei voi olla vapaamatkustaja ja odottaa vain, että toinen toteuttaa sen.

Tunne oma arvosi ja pidä siitä kiinni

Jokainen on arvokas ihminen sinällään ja ansainnut myös kaikkea hyvää suhteessaan. Jos vierellä on toinen, joka ei ajattele näin, ei kannata siinä elämäänsä hukata. Toki kannustan puhumaan asioista, käymään parisuhdekeskustelua ammattilaisenkin luona, koska jos on paljon yhteistä jaettua elämää, niin heti ei kannata luovuttaa. Mutta kohtuullisen ajan tienoilla sanoisin, että jos suhteessa ei ole hyvä olla, niin siihen ei kannata jäädä.

Sinulla on oikeus saada arvostusta, huomiointia ja yhdessäolon nautintoja suhteessa.

Elämä on liian lyhyt hukata suhteeseen, jossa ei ole hyvä olla. Elämästä kuuluu nauttia ja parisuhteesta kuuluu nauttia. Jos puolison vapaamatkustus kiukuttaa ja pyynnöistä huolimatta mitään ei tapahdu, niin hän ei ole arvoisesi. Joskus se on satuttava totuus, mutta usein jälkikäteen huojentavaa. Pidä kiinni oikeudestasi onnelliseen elämään.

Rakkaudella,

Rouva Syld

Lue tästä aiemmat artikkelit:

Onko parisuhdeseksi sinulle vain kvasiarvo.

Parisuhdetuhmuutta ja näin siihen pääsee.

Jos tuntuu, että yhdessä ei päästä vapaamatkustamisesta eteenpäin, kannattaa siitä tulla puhumaan parisuhdevalmennukseen.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.