Oodi naisen kauneudelle

Naisen vartalo on kuin lapsenmielisten unelmien värikylläinen leikkikenttä. Siinä on vesiliukumäet, pomppulinnat ja ikuinen kesä. Nainen on kaunis. Yksikään kurvi ei ole väärässä kohdassa tai liian jyrkkä, eikä mikään ei ole liian kovaa tai turhan pehmeää. Naisen muotoilusta on vastannut mestari, jonka veroista ei ole toista. On aivan paikallaan kuvailla lopputulosta sanalla ”jumalallinen”.

Naiseus alkaa siitä, mihin katse haikeana kohdistuu ja päättyy siihen, mihin huulet viimeisinä hetkinä kaivaten jäävät. Naiseus jatkuu loputtomasti aina uusissa muodoissa. Mielikuvitus voi varastaa hetken tai toisenkin, mutta todellisuus naiseuden sisällä palauttaa matkan aina alkupisteeseen. Naiseuden ilmentyminen on ihme, josta pyhiä kirjoja ei ole kirjoitettu. Jos jokin kirja kirjoitettu onkin, se pidetään visusti raskaan tammioven takana raskaiden lukkojen pidättelemänä. Niin arvokas on naisen koodeksi, jota kukaan ihmisen historiassa ei ole kyennyt ratkaisemaan. Eikä ratkaisua kenties olekaan. Kirjan sivumäärä kasvaa joka vuosi ja kieli vaihtuu tiuhaan. Kaunis se kirja on, mielettömän ihana, jalokivin ja kultauksin koristeltu. Valkoisin silkkihansikkain on kirjan herkkiä sivuja siveltävä ja varmoin ottein on kokonaisuutta pideltävä, jotta salaisuus säilyy aikakaudesta toiseen. Tarkkaan harkitaan jokainen yrittäjä, joka tahtoo naiseen syvemmin tutustua, ja siitä huolimatta mysteeri lienee ikuisuudessa jatkuva virta. Naiseen ei ole koodiavaimia, taikasanoja eikä avaamiseen arvoitusta. Nainen itsessään sisältää taian, jota ei voi kumota.

Kuuma liekki

Kuin kesä hänen hiuksensa tuoksuvat vieden ajatuksen kukkiville niityille, jonnekin kauas. Meren vaahdosta lie hän syntynyt, sileäksi hioutunut ja aaltojen hellimänä kasvanut. Itse Afrodite on naista hiljaa pidellyt ja korvaan rakkaudesta tärkeimmän lausunut. Hänen silmissään asuu auringon lämpö siitä alkaen, kun hän ensimmäisen kerran ne tässä maailmassa avaa. Hänen valonsa ja lämpönsä sulattaa jään ja lämmittää eheyttämistä tarvitsevat riutuneet sydämet hänen ympärillään. Eikä mikään sydämen varjoisa kohta ole hänen auringolleen vieras tai luoksepääsemätön. Niin on aikojen alussa kirjoitettu, ja niin olkoon vastedes.

Kuin kutsuna naisen huulet hymyilevät vienoa, viatonta hymyä kertoen salaisuuden, jota katsoja ei täysin ymmärrä. Silti salaisuus tempaa mukaansa kuin pehmeiden sulohuulten silkkinen suudelma. Sen hetkellä on valmis luopumaan kaikesta muusta olevasta. Suudelman salaperäinen energia jättää ikuisia polttomerkkejä huulille, iholle ja pinnan alle. Sieltä ne rakkauden aaltojen nostamina nousevat välillä pintaan muistuttaen, kuka on ne siihen jättänyt. Sydän polttaa rinnassa, sillä naisen huulet kasvattavat tulen sinisen liekin roihuksi, joka karatessaan tuhoaisi maat, ja meret kuumuudellaan kuivaisi. Naisen huulissa on kutsu tuntemattomaan initiaatioon, jossa menettää osan sydämestään rakkauden alttarille.

Pyhä salaisuus

Jos jokin sinun lävitsesi salaa kulkisi, olisi se kuin naisen katse. Sielun syövereistä pelastaa pienimmänkin ajatuksen katoamasta paikkaan, johon jokainen muisto istutetaan. Kuin huulet omaa työtään, tekee naisen katse työtä etsien tuhansia mahdollisuuksia haastaa toinen lempeään leikkiin. Silmien taakse kätkeytyy samaan aikaan sekä jään että tulen salat ilman pelkoa siitä, että toinen toista tukahduttaisi. Tulen ja jään ikuinen tanssi on puhdasta intohimoa, jota ei voi unohtaa hän, joka on kerran sen naisen silmissä nähnyt. Naisen intohimon voi aidosti ymmärtäen kohdata vain se, joka on sinut oman intohimonsa kanssa.

Intohimo määrittää aistillisimmillaan naisen vartalon jokaista liikettä, jonka kauneuden itsevaltainen ilmentymä vain osaa muodostaa. Käsillä silittäen on nainen parantava jokaisen, joka hänen himoonsa uskoo, sillä nainen ei kaikkea voimaansa kahlitse. Naisen kosketukselle altistunut on myyty kuin himoittu jalokivi. Sen arvolle ei näy laskua, vaikka elämä hioo pinnat sameiksi ja kolhii särmistä terävimmät karheiksi. Naisen intohimo ei ole pysäytettävissä, sillä se ilmentyy jokaisesta hengityksen väreestä yhtä lailla kuin liikkeen pehmeyden merkityksellisyydestä. Kuin viini se paranee, ja kuin padottu joki se kerää voimaa, jonka virtaan ei ole laskukaavoja. Nainen on intohimon maanpäällinen kaivo, josta nostettu anti on puhdasta tulta.

Lantion kaarilla leikkivät katse ja mielikuvat. Ei ole liikettä niin suloista, eikä ilman sitä ole mieltä nähdä ainoatakaan maailman ihmettä. Kohta, jossa selän kaari kohtaa pakaran on kaunis kuin siveltimellä vedetty vapaa, mutta äärimmäisen itsevarma viiva. Samalla vapaudella, itsevarmasti keinuen kuin laineilla raukeasti keinuva höyhen nainen osoittaa salaperäisen voimansa. Lantion keinunta vie ajatukset harharetkille, ja nautinnon sisäinen kokemus muotoilee naisen ääriviivoista näytelmän mielen pyhimpään kohtaan.

Sisäinen luonnollisuus

Nainen ei määrity siitä, mitä ulkopuolinen katsoja silmillään ja huulillaan muodostaa. Naiseus kasvaa sisällä, eikä sitä määritä mikään muu kuin naisen oma maailma, luonto ja universumi. Naisen vartalo tekee syntymän ja kasvun ihmeitä kauniisti viipyillen ja omaan tahtiinsa, jakaen monenlaista iloa koko sille määrätyn ajan. Naiseus määrittyy ajatuksessa, sielussa ja sydämessä. Se ei ole sanakirjan sivu sen kummemmin kuin kuvituskuva artikkelissa. Kun nainen on, kuten tahtoo luonnollisimmillaan ilmentyä, on hän äärimmäisen kaunis jokaisesta suunnasta nähtynä. Saadessaan vapauden loistaa ja liekehtiä oman värisellään liekillä häntä ei käy vastustamaan yksikään elollinen olento, joka ymmärtää tunteidensa alkemian.

Nainen ei ole sama kahta peräkkäistä päivää. Hän ei totuta seuraajaansa helppoon kaavaan eikä anna ymmärtää, että on valmis. Sinä päivänä, kun nainen on itsessään valmis, on viimeisten hetkien hiipuva kajo vain vaivoin horisontissa. Nainen tahtoo loistaa, ja sallikaamme naisen olla se, joka meille valoa antaa. Niinäkin hetkinä, kun luonto asettaa naisen mieleen oikkuja ja esteitä, hän on kaunis ja kaipaa turvaa sylistä, joka häntä rakastaen odottaa.

Mikä on maailma ilman naisen tasapainottavaa voimaa ja valoa? Mikä tarkoitus olisi maailmankaikkeuden tarjoamalla äärettömällä kauneudella, jollei se, että meitä on tällä universumin karttapisteellä tarkoituksella erilaisia? Olkoon nainen se, joksi hänet on luotu ja juuri sellainen, joksi hän itse kuvansa muotoilee.

Naiselle,

Herra Syld


Naisen nautinnosta ja itsensä arvostamisesta on kirjoitettu aiemmin tässä blogissa:

Äitiaikaa: syyllisyyttä, nautintoa ja sunnuntaisaarnaa

Kunniallinen äiti ei pervoile.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.