Seksiä ja rakkautta lokeron ulkopuolelta

Tämän blogin pääset kuuntelemaan Soundcloudista tästä Linkistä.

”Annoin vihdoin itseni ihastua naisiin” kertoo Shirly Karvinen Me Naisten kannessa. Lupa olla sitä mitä on, on myös Pride -viikolla tärkeä teema, mutta sitä se pitäisi meille vapaassa maassa olla joka päivä. Ahtaat mielikuvat kävelevät usein ihmisen onnellisuuden yli. Moni mukautuu ennemmin johonkin yleisesti  hyväksyttyyn normiin kuin kuuntelee omaa itseään. Mitä jos sinulla olisin rakkautta ja seksiä lokeron puolella?

Arvomaailma ja ihmiskäsitys

Meille istutetaan oikein tekemisen kulttuuri vahvasti jo lapsuudessa. Kasvuympäristön asenteet, se mikä on oikein tai väärin imetään sanoitta myös ytimeen, joka määrittää meitä. Se on ihmislajille jollain tapaa luultavammin hyödyllistä, mutta yksilön näkökulmasta se voi olla jopa identiteettiä hajottavaa. Jos oma perhe tai läheiset eivät  hyväksy sitä, mitä sinä sisimmässäsi olet, miten helppoa on hyväksyä silloin itsensä?

Tuon meille kasvatetun maailman sekä oman lapsuuden ja nuoruuden polun myötä määritämme itsemme ihmisinä. Luomme kuvan itsestämme, joka vastaa toki vain osaksi todellisuutta. Joillekin se kuva on mieleinen ja sitä haluaakin vahvistaa. Toisille kuva on ahdas häkki, mikä estää elämästä omannäköistä elämää ja kokemasta onnellisuutta. Itsensä ulkopuolelle on hankalaa päästä tarkastelemaan matkamme tulosta. Sisäpuolelta katsellen olemme aina tavalla tai toisella muiden mielipiteiden armoilla.

Rakkaus on rakkautta

Jos kysyisi kenen tahansa ihmisen lähipiiriltä, niin kaikki toivoisivat läheistensä olevan onnellisia ja soisivat heille rakkautta. Ilmeet muuttuvat äkkiä, jos kysytään, että mitä jos rakkaus kohdistuu johonkin muuhun sukupuoleen ja sukupuoli ei ole merkityksellinen mitenkään rakkauden äärellä. Toisille rakkaus on rakkautta, toisille se on rakkautta vain, jos se tapahtuu oikean lokeron rajojen sisäpuolella. Häpeää siitä, että läheiseni onkin lesbo tai transsukupuolinen kantaa moni. Häpeää siitä, että puoliso onkin seksuaalisuudeltaan kinky eikä vanilja. Häpeää siitä, ettei toisen lokero olekaan samanlainen kuin oma. Häpeän tunteen kanssa painiskelevan olisi järjettömän hyvä tutkailla mielessään, että mikä oikeuttaa määrittelemään kenenkään tunteita tai parin valintaa tässä vapaassa maassa.  

Mitä jos onnellisuus olisikin ainoa ihmiselämän hyvyyden mittari?

Se, mitä oikeutamme rakkaillemme ei voi olla meidän valintaamme. Yksilön elämä on yksilön elämä. Tänne saapuessa ei kukaan ole asemassaan enemmän kuin toinen. Vahvasti kuitenkin meillä on tahtotila luoda myös oman lokeromme ulkopuolelle lokeroita, joissa toisten on lupa temmeltää. Vähintään ajattelemme sananvapauden tuottavan sen oikeuden arvostella muiden olemassa olemista tai rakkauden kokemista. Tuota teemme edelleen niin vahvasti, että moni ei uskalla elää sellaisena kuin on ja samalla onnellisuus kieltäytyy kuplimasta ihmisessä. Onnellisuutta on turha vaatia taipumaan ruotuun, jos sillä ei ole vapautta tulla siitä mistä se tulee.

Rakkaus

Vahvassa lokerossa

Moni elää elämänsä suhteessa, jossa toisen kanssa oleminen ei tunnu miltään, seksi ei maistu ja halu on hukassa. Kumppania katsoessa ei tapahdu mitään. Moni elää suhteessa, jossa oman seksuaalisuuden mittakannusta ei täyty kuin puolet tai edes 10 %. Moni elää suljetussa suhteessa, vaikka oma identiteetti ei ole monogaminen. Moni elää vangittuna vartaloon tai määritelmään sukupuolesta, joka ei ole ollut oma koskaan. Moni elää seksuaalisesti itselle vääränlaista elämää. Moni määrittää oman seksuaalisuuden yleisen normin mukaan, eikä itseään kuunnellen. Moni elää taustansa, ei suhteen ja lasten takia itselle varsin hajottavaa tai vähintään osittain oikeanlaista elämää. Monen ahdistus oikeanlaisessa elämässä elämisestä kuristaa, hajottaa ja saa usein turvautumaan riippuvuuksiin tai syyllisyyttä lietsovaan salaiseen elämään.

Lokero on usein varsin turvallinen, mutta myös järjettömän ahdas.

Ne selviävät, jotka täyttävät elämänsä kaikella muulla. Tänä päivänä elämän saa niin tolkuttoman täyteen, ettei omaa itseä tai onnellisuutta tarvitsekaan ajatella. Ihminen on loistava puhumaan itselleen totuuksia, perustelemaan jopa mahdottomuuksia tai luomaan kulisseja, jotka pitävät lokeron seinät pystyssä. Siellä sisällä voi silti olla tyhjää, jos oma minä ei ole rehellisyydellä kohdattu.

Lokero on turvallinen. Jokaiselle on tärkeää muiden ihmisten hyväksyntä. Harvalla meistä on niin hyvä itsetunto, ettemme välitä, jos koemme ymmärtämättömyyttä, halveksuntaa tai hylkäyksiä sen perusteella mitä olemme. Lokeroelämä on siis enemmän kuin inhimillistä, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi sinulle ainutkertaisessa elämässä oikein. On oikeus tavoitella onnellisuutta ja aitoa rakkautta. On oikeus tutustua itseen, kuunnella omaa minää ja tavoitella omaa elämää sen mukaan, mikä itselle tuntuu oikealta.

Lokerossa

Onnellinen sinä

On monta tapaa elää onnellista elämää. Seksuaaliterapeuttina katselen sitä omaan itseensä tutustumisen ja rehellisyyden kautta. Kenen elämää täällä oikeastaan kukakin elää? Olen saanut olla mukana monenlaisissa itsensä löytämisen tarinoissa, saanut olla jakamassa iloa aidosta minuudesta ja uskalluksesta kohdata omanlaista rakkautta. Arvomaailmaani ei kuulu määritellä yhtään oikeaa tapaa elää, mutta väärä tapa on sellainen, joka hajottaa sinua tavalla tai toisella. Rakkautta itseä kohtaan on kuunnella myös omaa seksuaalisuutta ja sukupuolisuuden kokemusta.

Kukaan ei saa traumoja itsensä kuuntelusta  

Sisäisen puheen ja ytimen totuuden kuuntelun olemme usein hiljentäneet, jotta sopeudumme ympäristöömme. Toisten ihmisten tai yleisen mielipiteen mukaan eläminen tuntuu usein helpommalta. Usein syyllistämme itseämme siitä, ettemme sopeudu. Mutta miten voitkaan sopeutua elämään, joka ei ole sinua varten? Jos elät omannäköistä elämää, niin olet siinä myös onnellinen. Kipuilu kertoo aina muutoksen tarpeesta.

Ulos lokerosta

On ravisuttavaa ja pelottavaa löytää itsensä. Etenkin, jos se vaatii suuria muutoksia elämässä. Hengitä syvään, anna aikaa sille, mikä esille pyrkii ja keskity kuulostelemaan. Jonkun uuden muodostuminen vaatii aina vanhan hajottamista. Se prosessi vaatii ihmiselämässä usein aikaa ja siitä on hyvä myös käydä keskustelemassa. Itse ei tarvitsekaan selvitä. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että ei olisi kannattanut kuunnella itseään. Tai tehdä muutoksia, jotka kaatavat lokeron seiniä ja saavat nauttimaan myös sen ulkopuolisesta elämästä. Rohkeutta arvostaa itsensä kohdalla viimeistään, kun katselee taakse päin.

Mikään tietynlainen elämä ei tee ketään onnelliseksi, vaikka se olisi kaikkien muiden mukaan se oikeanlainen ja hyväksytty tapa elää. Jos se ei ole oikeanlainen sinulle.

Rouva Syld
Seksuaaliterapeutti, ihmissuhde- ja mentaalivalmentaja

Tule keskustelemaan omasta elämästä ja identiteetistäsi. Tapaamiset ympäri Suomea etänä ja Lahden alueella livenä. Seksuaaliterapiasta voit lukea lisää täältä ja pari- ja ihmissuhdevalmennuksesta täältä.

Muistathan seurata meitä instassa @rouvasyld ja Facebookissa:
Ihmissuhteet ja seksuaalisuus Rouva Syld

Luethan muita aiempia blogejamme täältä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ajatus aiheesta “Seksiä ja rakkautta lokeron ulkopuolelta”