Modernissa nykyelämässä uskomme edelleen vahvasti ”disneypornon” ja rakkaushömpän opettamaan yhteen ainoaan oikeaan ihmiseen. Ihmiseen, joka on kaikkea sitä mitä ikinä tarvitsen ja tietenkin täydellinen. Tuo ihminen tekee itsestäkin taianomaisesti kokonaisen. Uuden suhteen rakkaushuuma lietsoo kokemusta vahvasti. Tuo toinen on minulle tarkoitettu, puolikas jostain kokonaisuudesta, johon yhdistyn hänen kanssaan. Sielunkumppani, jonka kanssa on tunne siitä, kuin olisimme olleet yhdessä aina. Yhteys on loppuelämän kestävää, koska se on niin poikkeuksellista.
Suhteen alun tolkuton seksi- ja rakkauspössö tekee aivoistamme vaaleanpunaista velliä, jossa todellisuus on aikaa sitten sulanut ihanaan makeuteen. Panetus on lähes pakonomaista ja syttymiseen tarvitaan lähinnä viipyilevä katse toiselta, jos sitäkään. Hikisenä, ahnaana ja himon tahrimana maataan hengitellen samaa ilmaa, ja onnellisuus on läsnä enemmän kuin koskaan ennen. Ihastumisen ja rakastumisen tunteet ovat kaiken voittavia, ihmeellisiä ja ne tekevät meistä jumalaisia otuksia yhdessä ja erikseen. Kokemus ainutkertaisuudesta roikkuu ilmassa täyttäen sen niin, ettei mitään muuta totuutta ole olemassakaan. Kuinka tuo toinen voi olla jotain niin enemmän kuin kukaan?
Todellisuus tulee parisuhteessa esiin hämmentävän pian.
Tuohon päälle vuosia jokusia, yhteinen asunto ja mahdollisesti pari lasta, niin totuus on valjennut. Sielunkumppanista tulikin vieraan näköinen ihminen, jonka kohtaaminen on ajoittain jopa todella vaikeaa. Yhteys pätkii ja täydellisyys on kadonnut realiteettien myötä. Ainutkertaisuus maistuu enää arjelta, jossa on kaksi väsynyttä ja kyllästynyttä ihmistä. Jumalaisuus on kombinaatiosta kaukana ja seksin riemut ovat vaihtuneet kerran viikossa suoritukseen, joka on pakollista, että pysytään tilastoissa. Mieleen hiipii luvattoman usein ajatus, että olinko sittenkin väärässä, oliko tuo toinen kuitenkaan se oikea?
Mikä suojaa pettymiseltä?
Faktahan on se, että tuo alun ihastumisvaihe on epätodellinen. Vaikka me kuinka järkevinä aikuisina ihmisinä sitä ajattelemme, niin harhaahan se on pääosin. Aivojemme hormonit sekoittavat päätä sen verran, että on oikeastaan mahdotonta toimia kylmän viileästi ja harkitusti. Eikä se nyt hitto ole elämässä tarkoituskaan. On tärkeää lillua rakkauspössössä, kokea ainutkertaisuutta ja kaiken ylivyöryvää seksihimoa. Elämä on tehty elettäväksi ja rakastuminen on elämän suola ja sokeri. Ja tähän kohtaan se kuuluisa mutta: älä kuvittelekaan, että sen ainoan oikean rakkauden kanssa arki ei koskaan saavu. Tai että suhteen eteen ei tarvitse tehdä mitään ja rakkaus pelastaa kaiken. Tämä on sitä höpöhöpö –osastoa, mikä lopulta kaataa kaiken.
Ihminen on rakennettu niin, että halutaan päästä helpolla, vältellä vastuuta ja onnellisuuden äärelläkin tahdotaan uskoa, että joku toinen sen meille ojentaa. Ihastumisajan loppuminen ei ole ongelma, jos esiin astuu ajatus siitä, että nyt sitten on sen tekemisen ja vastuun vuoro. Suhteen kiintymisvaiheessa tämä on se ymmärrys, millä selvitään eteenpäin. Ja eikö se loppujen lopuksi olekin armollisempaa, jos suhde on omissa käsissämme ennemmin kuin vain kohtalon toteuttamaa?
Kemiaa, kipinää ja rätinää…
Ennen kuin leimaatte minut kyyniseksi realistiksi, joka ei tiedä kaksoisliekeistä tai yhteydestä mitään, avaan vähän ajatuksiani. Uskon vahvasti intuitioon, siihen, että eteemme tulee ihmisiä, kun niin on tarkoitettu ja juuri tiettyjä ihmisiä. Uskon vahvaan kemiaan, jota ei voi sanoittaa, sen olemassaolon tuntee tai ei tunne, eikä siihen voi vaikuttaa. Tuota kemiaa emme osaa selittää, koska meidän kokonaisuutemme kohtaa siinä toisen ihmisen kokonaisuuden. Toisin sanoen siinä kohtaa monimutkainen kerros ominaisuuksia, ajatuksia, historiaa, asennetta, opittua, sekä haluja ja mielitekoja.
Uskon vahvasti, että ihminen kyllä tuntee, kun tuo kemia kolahtaa, oli kyse sitten mahdollisesta ihastumisesta tai ystävyydestä. Itse ajattelen, että maailmassa on joukko, kokonaisuus ihmisiä, jotka ovat ns. ”omia ihmisiä” ja heidän kanssaan se kemia on olemassa. Sen verran pitää ihmisen olla sinut itsensä kanssa ja auki, että nuo ihmiset yleensä uskallamme ottaa vastaan.
Ihmisten välistä kemiaa ei voi valita tai pakottaa.
Kukaan ei ole tässä maailmassa osannut antaa tyhjentävää vastausta siihen, että miksi ihastumme joihinkin ihmisiin ja joihinkin emme. Puhutaan visuaalista ominaisuuksista, feromoneista, kiintymyssuhteista ja vaikka mistä. Kaikki meissä vaikuttaa siihen, joten olemme ainutlaatuinen kokonaisuus valmiina ihastumaan johonkin toiseen. Mitä paremmin tuntee itsensä ja omat tarpeensa, sen paremmilla lähtökohdilla olemme intuition kanssa, kun se toinen kohdataan.
Ihastuminen ja rakastuminen on kohtuullisen yleistä ja helppoakin, mutta se, kenen kanssa elämää oikeastaan kannattaa jakaa, onkin sitten toinen asia. Siinä intuitiivisen kemian lisäksi on monen monta huomioitavaa asiaa. Tässä kohtaa usko siihen, että rakkaus voittaa kaiken on usein se, mikä vie sinne ojaan tai allikkoon. Rakkaus on tunne ihmistä kohtaan, ei sen enempää. Rakkaus ei vielä tee parisuhteesta hyvää ja onnistunutta, vaan sen tekevät ihmiset siinä suhteessa.
Summa summarum, on löydettävä ensin ne ihmiset, joiden kanssa on kemiaa ja sitten mahdollisimman realistisesti mietittävä, voiko joidenkin heidän kanssaan myös jakaa elämää. Usein tähän antaa vastauksen vasta aika ja yhdessä oleminen. Kun valitsemme itsellemme elämänkumppania, meidän olisi hyvä erottaa toiveet ja mielikuvat unelmaihmisestä, jäsentää itsellemme ne ajatukset, mitä suhteeltamme tahdomme ja lopulta alkaa rakentaa sitä yhteistä elämää. Rakkaus ei tee tätä puolestamme millään tavalla, eikä pelkästään se toinen ihminen, vaikka kemia olisi millaista.
Kiireessä ei tule kuin…
Nykyihmisen suurimmat synnit ovat kiire ja vääriin mielikuviin uskominen. Kiire seksiin, kiire suhteeseen ja kiire sitoutumiseen. Usein on hirveä kiire sitoa se toinen ihminen itseen, ettei se vaan lähde karkuun. Mitä kuumempi otus, sen nopeammin se on saatava liekaan. Pelko yksinjäämisestä ajaa meitä kummallisiin tekoihin.
Väärät mielikuvat ohjailevat toimintaamme hämmentävän paljon. Se, mitä saa olla, mistä pitää nauttia ja millaista elämää elää, on hävettävän usein jonkun muun määrittelemää. Menestyksestä elämässä kun tuntuu kertovan niin moni asia: ulos päin ihana parisuhde, jossa rakkaus on somessa mahdollisimman näkyvillä ja kateellisia kasapäin. Mutta onnellisuuden suhteen tuo ei kerro mitään. Surullisen usein se, mikä näyttää hyvältä ulospäin on tyhjää täynnä sisältä.
Mihin sitten pitäisi keskittyä?
- Tutustu ensin itseesi.
Kuka olet? Millainen historia sinulla on? Millaiset vahvuudet, voimavarat, heikkoudet, toiveet elämälle ja tarpeet hyvälle ololle? Opettele seisomaan omilla jaloillasi ja löytämään oman onnesi hippuset.
- Älä usko rakkauden kaikkivoipaisuuteen. Rakkaus on tunne, sen jälkeen alkaa tekeminen, jos haluat hyvän parisuhteen. Rakkaus voittaa, jos ihmiset tekevät asioita sen eteen.
- Mieti millaista kumppania tarvitset vierellesi ja miksi?
Jokainen vastaan tuleva ihana ihminen ei ole sitä parisuhteessa sinun kanssasi.
- Mitä oikeasti suhteelta kaipaat? Mitä tahdot tehdä yhdessä? Mitä aidosti arvostat ihmisessä?
- Aina on ”helpompaa” olla yksin. Jokainen parisuhde vaatii venymistä, sitkeyttä, vuorovaikutusta, kompromisseja ja kipeiden asioiden käsittelyä.
- Kemia kertoo ihanaa tarinaa, mutta teidän yhdessä pitää kirjoittaa se tarina siitä eteenpäin opetellen, kokeillen ja löytäen keinoja yhteiseen elämään.
- Kirjoita ylös viisi asiaa, jotka ovat sinulle välttämättömiä parisuhteessa. Käytä tämän viiden asian miettimiseen aikaa ja pohdi sitä vain omasta näkökulmastasi. Pidä kiinni näistä asioista, kun tapaat ihmisen ja alat suhteesta haaveilemaan.
Entäs se seksi?
Ihmeelliseen, tyydyttävään ja kestävään seksielämään pohjaksi ei riitä rakkaus, hyvä arki ja lempeä parisuhde. Seksi riemuitsee jännityksestä, tuhmuudesta ja vapaudesta. Rakkaudellinen, lempeä ja intiimin ystävällinen suhde tuottaa hyvin usein tylsähköä ja turvallisen tavallista seksiä. Hyvin harvalle tämä riittää ja siitä usein seuraa haluttomuutta. Se on seksiä, jossa nautinto voi olla läsnä, mutta se on toteutettu usein niin kunniallisella, kiltillä ja samanlaisella kaavalla, että nukkuminen menee jännittävyydellään sen edelle.
Seksi nauttii vapaudesta antautua kaikella seksuaalisella minällä toisen kaikelle seksuaalisuudelle.
Monella tyydyttävimpään seksiin antautuminen vaatii turvallisuutta ja täyttä luottamusta. Ja siihen on vain yksi tie: avoimesti ääneen puhuminen kaikesta seksiin liittyvästä. Oman historian läpi käymistä yhdessä, niin kipeiden muistojen kuin nautinnollisten hetkien suhteen. Omien halujen, tarpeiden ja mieltymyksien äärellä rehellisyyttä, olivat ne sitten järjettömän herkkiä ja kauniita tarpeita tai riettaan syntisen tuhmia. Jatkuvaa dialogia siitä, mitä meidän seksille kuuluu ja mistä siinä milloinkin nautimme. Vastausta kysymykseen, mitä tarvitsen seksiltämme juuri tänään, uudelleen ja uudelleen. Seksielämä on muuttumaton ja loppumaton seikkailu, jossa ääneen lausutut sanat kartoittavat matkaa ja tekevät siitä elämystä.
Halu ja kiihotus tarvitsevat jännitystä, kipinää ja rätinää. Alun ihmeellisen tutustumisvaiheen jälkeen tuota kaikkea on luotava seksielämään itse. Miten viehätetään, kiihotetaan ja vietellään kumppania? Miten pidetään seksuaalista virettä yllä arjen tiimoilla. Antaudutaanko toisen kuumille katseille, syviin suudelmiin ja ahnaisiin kosketuksiin aina, kun siihen on mahdollisuus? Voiko toisen reiden hyväily automatkalla tuntua kuumalta seksiltä? Voiko toisen viesti kesken työpäivän saada kipinät sinkoilemaan ja malttamattomana odottamaan iltaa? Jännityksen tietoinen luominen on seksielämän ydin. Aina ei kaikkea jaksa, eikä tarvitsekaan, se on elämää. Mutta vähän päästään ja mahdollsimman usein sytyttäminen kannattaa kyllä.
Palvo kumppanisi pilalle
Jos jokainen päivä ajattelet, että tuo toinen on vierellä omasta tahdostaan, koska minä olen sille ihmiselle hyvä. Ja jokainen päivä ajattelet, miten voisin olla hänelle hyvä, että hän siinä tahtoo olla. On vanha klisee, että suhtaudu kumppaniisi kuin hyvään ystävään. Mutta siinä piilee totuus. Kumppanin ei tarvitse olla paras ystävä, mutta häntä kohtaan tulisi käyttäytyä niin. Kauniisti, lempeästi, arvostaen ja kunnioittaen suhtautuminen tuottaa suhteeseen sellaista lempeyttä, että seksi saa pohjan mistä ponnistaa. Huono suhde vaikuttaa seksiin ja huono seksi vaikuttaa suhteeseen. Molemmista on pakko pitää huolta, mutta eri tavalla.
Jokainen kaipaa ja tarvitsee huomiota, kukin omalla tavallaan
On tärkeää sanoittaa ääneen millaista huomiota kaipaa ja on otettava toisen pyynnöt todesta. Kumppanin voi joka päivä lelliä pilalle kauniilla sanoilla, kosketuksilla ja huomiolla. Palvonta on sallittua aina. Se ei tarkoita sitä, että nostetaan toinen jalustalle ja miellytetään loputtomasti. Vaan sitä, että tehdään mahdollisimman paljon tekoja, joista toiselle tulee erityinen olo. Niitä kuuluisia rakkauden tekoja ja niiden arvostamista.
Monta muuttujaa…
Matkalla kohti hyvää parisuhdetta on monta muuttujaa. Tässä olisi tärkeää uskaltaa istua kyydissä ajatellen, että kaikkea tulee vastaan. Koska elämässä kaikkea tulee vastaan. Mutta kohtaloonsa ei tarvitse taipua, vaan tärkeintä on ottaa oma elämä ja suhde omalle vastuulle. Kun ajatuksena on se, että voin kaikelle aina vaikka mitä, ei tarvitse elää elämäänsä sietäen, tyytyen ja yrittäen sinnitellä. Sellaisesta kun ei onnellisuus rakennu ollenkaan.
Rakkaudella,
Rouva Syld
Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja parisuhdeterapeutti
Tiedosta nautinto -valmentaja
Joko olet tutustunut ihaniin seksuaalista avoimuutta ja parisuhdenautintoa tuottaviin Seksipuhe-, Elämysseksi-, parisuhdepuhe– ja totta vai tarua -kortteihimme? Pääset tilaamaan ne verkkokaupastamme.
Joko olet kuunnellut Tiedosta nautinto -podcastia Spotifyista, jossa puhun asiantuntijoiden ja mieheni Herra Syldin kanssa seksuaalisesta ja suhdenautinnosta?
Tiedosta nautinto -blogit:
Kaikki blogit
Views: 1588