Jokaisella meistä on tarpeita elämälle, itsellemme ja myös ihmissuhteille. Etenkin sille itse valitulle parisuhteelle. Jotkut meistä huutavat tarpeensa ääneen vaatimuksina toista kohtaan jo tutustumisvaiheessa, toiset vaikenevat niistä vuosikymmeniksi. ”Kaikki tarpeet eivät parisuhteessa voikaan täyttyä” -lause alkaa olla omaksuttu, jossain suhteissa jo niin hyvin, että kaikki tarpeet täytetään suhteen ulkopuolella. Mikä tässä tarve ajatuksessa sitten on toimivaa? Ja mistä tiedät täyttyvätkö sinun tarpeesi parisuhteessasi? Ja täyttyvätkö ne riittävästi?
Ihminen on tarvitseva otus, myös parisuhteessaan
Yksilöä ihannoivassa yhteiskunnassamme tarvitseminen on usein heikkouden merkki. ”Minä en tarvitse mitään tai ketään” -ajatus tekee ihmisestä vahvan ja itsenäisen. Joillekin se on kasassa pysymisen edellytys, joillekin luottamuspulaa, joillekin suojakeino ja joillekin suojamuuri. Ihminen on tehty toista tarvitsemaan, mutta opetella voi elämään täysin ilman näitä tarpeitakin.
Tällä kokemuksella ihmissuhdetyöstä ajattelen, että on tervettä antautua tarvitsemaan toista ihmistä. Ei tokikaan riippua kenenkään varassa, saati pystymättä seisomaan omilla jaloillaan ja ottamaan vastuuta omasta elämästään. Mutta usein parisuhteen onnellisuus nivoutuu siihen ajatukseen, että uskallan olla tarvitseva, jopa haavoittuva toisen äärellä. Uskallan avata itseni ja päästää toisen niin lähelle, että tarpeeni voivat täyttyä. Usein se on järjettömän pelottavaa, mutta sen kautta voimme myös aidosti kohdata ja olla yhteydessä. Ja usein tämä tarve on se, mitä meistä niin moni suhteeltaan kaipaa.
Minä en tarvitse sinua
Kun tarpeet eivät täyty, ihminen helposti lukitsee itsensä, suojaa itseään sattumiselta ja visusti päättää olla tarvitsematta. Kuka haluaisikaan heikkouttaan näyttää kenellekään, keneen on jo jollain tapaa pettynyt? Harvan tarpeita yksinoleminen suhteessa kuitenkaan täyttää. Usein kaipuu toisen äärelle on raastava tai elämän tarpeet on täytetty tai haettua täysin jostain muualta. Hyvät ystävät, lapset, läheiset ja suhteen ulkopuoliset rinnakkaissuhteet tai -ihmiset voivat paikata paljonkin, mutta harvoin silti kaikkea.
Itseään ei kannata eikä tarvitse soimata tarvitsevuudesta
Oma tarvitsevuus on tärkeää kohdata. Sen äärelle voi antautua. Ilman sitä elämme varsin kylmää ja tyhjää elämää. Kuten sanoin, se vaatii äärimmäistä rohkeutta heittäytyä, mutta parhaimmillaan antaa kokemuksen siitä, että toinen ihminen on siinä vierellä tuomassa bonusta, iloa ja ihanuutta elämään. Ei siksi, ettenkö itsekin olisi täydellisen onnellinen, vaan siksi, että sen onnellisuuden voisin myös jakaa.
Ja kuten sanoin, moni on oppinut elämään täydellisen ja riittävän hyvin itsekseenkin. Tämä on jokaisen omaa valintaa, ja kunhan on itse tyytyväinen, se riittää. Mutta niille, jotka haluavat elää suhteessa, sanoisin, että uskaltakaa sitä myös tarvita ja tuokaa tarpeenne esille.
Mitä me sitten suhteessa tarvitsemme?
Tästä puhun seksuaaliterapiassa ja parisuhdevalmennuksessa asiakkaiden kanssa paljonkin. On ensin tunnistettava tarpeet, ennen kuin pääsemme niiden lähteille. Sitten voimme alkaa selvittämään sitä, mikä tarpeista täyttyy ja mikä ei. Hämmästyttävän usein parien tarpeet ovat kohtuullisen samanlaisia, vaikka pari kokisi olevansa ihan eri laidoilla suhteensa leikkikentällä. Se mikä tekee tarvemääritelmästä mielenkiintoista on se, että sama tarve täyttyy ihmisiltä eri asioista. Nämä asiat on puhuttava ääneen. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että toinen kaipaa huomioksi kauniita sanoja ja kukkia. Toinen vaihtaa autonrenkaat ja ostaa koruja. Tämä ensimmäinen ei koe huomion tarpeensa täyttyvän, vaikka toinen kokee tekevänsä kaiken. Kun tästä ei puhuta ääneen, usein vyyhti on valmis. Lopulta tarpeiden äärellä ollaan niin solmussa, ettei sitä osata edes avata.
Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen
Kun ollaan suhteessa, niin haluamme tulla kohdatuksi kokonaisena ihmisenä. Usein häpeän leimaamina, emme kuitenkaan uskalla itseämme kokonaisena toiselle näyttää. Tai se ainakin vaatii valtavasti turvallisuutta ja luottamusta ensin. Hämmentävän paljon asioita itsestään ja omista tarpeistaan ihmiset peittävät suhteessaan vuosikausia. Meitä on opetettu olemaan hajuttomia ja mauttomia. Kun ei itsekään ole oikeutta tarpeisiin tutustua, kuka niitä pystyisi edes täyttämään? Kun suhteitamme leimaa puhumattomuuden kulttuuri, kuka siellä voisi toista ymmärtääkään? Jos itseään ei syystä tai toisesta, usein varsin ymmärrettävästi, halua toiselle avata, ei voi tulla nähdyksi eikä kuulluksi. Rehellisyys on valtavaa rohkeutta ja johtaa usein siihen, että oikeasti saa olla kokonaisena toisen edessä.
Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on paljon itsestä kiinni
Kuulluksi ja nähdyksi tulo vaatii usein myös uskallusta tuoda omat heikkoudet ja haavoittuvuudet esille. Tämä on hankalin osuus suhteessa, koska niitä me kovin usein juuri tahdommekin suojella. Se on ymmärrettävää. Itselleen hankalien asioiden esille nostaminen lisää hyväksyntää ja sitä kautta rakennetaan vahvaa luottamusta. Tässä on ymmärrettävä toki olla toisen äärellä lempeä ja armollinen.
Huomiointi
Valtaosa suhteen ulkopuolisista suhteista rakentuu huomion tarpeelle. Tämä on väite ihan ilman mitään tutkimuksia. Huomiota kaivataan ihastumisena, sanoina, tekoina, seksinä ja läheisyytenä. Sekä ajatuksena, että olen jollekin merkityksellinen, tärkeä ja ihailtavakin. Huomion huoraamisesta on tehty niin negatiivinen ajatus, että harva uskaltaa enää sanoa kaipaavansa sitä omassa suhteessa. Saati, että pyytäisi sitä toiselta. Ja ne, jotka ovat pyytäneet, ovat usein pettyneet siihen, ettei toinen niin tee kuitenkaan.
Väitän, että jokainen kaipaa monenlaista huomiota suhteessa toiselta. Suhteen pohjalla oleva rakkaus lietsoo sitä tarvetta. Näivettynyt ja kuiva suhde on aina huomioköyhä, tai sitten huomio on perinteisiä pakollisuuksia, jotka eivät kohtaa saajaansa mitenkään. Huomion tarvitseminen suhteessa on luonnollista, jokainen saa tarvita huomiota ihmiseltä, jonka kanssa elää ja elämää jakaa.
Huomion tarve ei ole huoraamista, vaan ihmisyyttä
Peruslähtökohta on, että suhteessa oleva haluaa toiselle hyvää ja tuottaa iloa mielellään. Toiselle on annettava konkreettiset ja käytännönläheiset huomiointimahdollisuudet. Ei yhtä ja kahta asiaa vaan lista, mistä voidaan varioida. Mikä tuottaa sinulle iloa? Mitä kaipaat romantiikalta? Miten rakkaus sinulle huomioin osoitetaan? Toinen lähtökohta on, että huomiointi on molempien vastuulla. Jos itse ei tee mitään, tuskin tekee toinenkaan. Jos huomiointi on mennyt vaatimuksiksi ja sillä ansaitaan tai edellytetään jotain, ollaan jo heikoilla jäillä. Huomioinnissa tärkeintä on pyyteetön ilo tuottaa aidosti toiselle omanlaista hyvää.
Läheisyys, lämpö ja seksi
Pääosin ihmiset kaipaavat suhteelta valtavasti lempeyttä, lämpöä ja seksiä. Nekin, jotka ovat oppineet, etteivät näitä tarvitse. Toisen ihmisen kosketus korjaa, hellii, parantaa, antaa turvapaikan, kertoo arvostuksesta ja rakkaudesta. Jos mielemme saisi jonkin kytkimen painaa on -asentoon ikuisesti, niin se olisi toisen ihmisen kohtaaminen lämmöllä ja lempeydellä. Tämä on eri asia kuin samaa mieltä oleminen ja miellyttäminen. Ymmärtää voi aina, samaa mieltä ei tarvitse olla. Läheisyyttä saa tarvita ja kaivata suhteeseen. Sitä ei pitäisi säännöstellä, eikä kieltää toiselta, etenkään niissä hetkissä, kun ollaan ajatuksellisesti kaukana toisista.
Läheisyys tuottaa sitä itseään, vie lähelle
Läheisyyttä ja seksiä on tärkeää myös opetella. Että se täyttää molempien ainutlaatuiset tarpeet. Sinua voi lohduttaa, kun kumppani suutelee sinua hitaasti ympäri kasvoja ja sinua voi kiihottaa, kun hän suutelee riettaasti niskaa. Tämä kaikki informaatio kosketuksesta pitää tuota esille. Tänään tarvitsen kurjan päivän jälkeen silityksiä ja hellyyttä, huomenna kaipaan pään nollauksen vuoksi rietasta ja roisia seksiä ja ylihuomenna tarpeeni on taas jotain muuta. Kosketukset, läheisyys ja seksi kulminoituvat toisiinsa, mutta myös kaikkeen muuhun, mitä parisuhteessa koetaan yhdessä. Jos et koe arvostuksen tunnetta, harvoin läheisyys ja seksikään tuntuu kovin hyvältä.
Yhteinen tekeminen ja erillisyys
On tärkeää, että kiinnostutaan samoista asioista, jaetaan niiden äärellä elämää ja unelmia. On myös yhtä tärkeää, että olemme yksilöitä omin ajatuksin ja sulautumatta yhdeksi. Erillisyys pitää kiinnostusta yllä, saa toisen olemaan aina haluttava ja vähän mystinenkin otus, jota voi tutkia uudelleen ja uudelleen.
Onneksi elämän matkamme hoitaa tätäkin. Koskaan et voi tuntea toista kokonaan ja se juuri tekee suhteesta mielenkiintoista.
Terapiasohvalla puhutaan paljon yhteisestä ajasta, mikä hukkuu elämän, työn ja lapsiperheen kiireeseen. Parisuhdeaika, jos mikä, on tänä päivänä kortilla. Nautintoaika yhdessä vielä enemmän. Jos kerran vuodessa kohdataan yhtenä yönä hotellin valkoisissa lakanoissa, jää aika paljon nautintoaikaa yhdessä kokematta. Moni vetoaa lapsiperhearkeen, kiireeseen työn äärellä ja paljon kaikkeen muuhun. Yllättävän usein meillä on aikaa omille harrastuksille, ystäville ja Netflixille, mutta ei puolisolle ja yhteiselle nautinnolle.
Ja asioita voi myös yhdistää. Lapset voivat katsoa hetken piirrettyä ja vanhemmat keskittyä lempeään teehetkeen. Kun elämä on täynnä kaikkea, on prioriteetiksi yhdessä otettava raivaus -menetelmä, jolla varmistetaan se parisuhdeaika. Vaikka olisi mikä. Viisi minuuttia lepoa toisen sylissä ja silittelyä irtoaa kohtuullisen helposti arjessa, jos niin haluaa.
Keskustelu
Olemme valtavan erilaisia keskustelijoita. Jotkut ovat omaksuneet ajatuksen, etteivät ole hyviä puhumaan ja elävät elämää suu puoliksi kiinni. Toisilla on tarve purkaa kaikki ja kaiken aikaa. Suhteessa on väistämättä opeteltava yhteinen keskustelukulttuuri. On ymmärrettävä, ettei puolisoa aina kiinnosta se kaikki, mikä sinua. On ymmärrettävä, että joskus riittää kiinnostunut kuuntelu. On myös löydettävä ne asiat, mitkä kiinnostavat molempia ja yhden niistä asioista olisi tärkeää olla yhteinen suhde ja elämä. Jos tämä aihe kiinnostaa vain toista tai toinen luistaa teemasta sanomalla oleva huono keskustelija, ollaan taas heikoilla jäillä.
Varsinkin suhteeseen ja yhteiseen elämään liittyvistä asioista on keskusteltava
Puhumista ja etenkin parisuhteesta, sen tarpeista ja toiveista, tunteista ja seksistä, voi opetella halutessaan kuka tahansa. Pikku hiljaa aloittamalla, yrittämällä ja kannustamalla tulee ihmisestä taitava ja sen lisäksi suhde alkaa voimaan paremmin. Onko parempaa palkintoa? On katseltava omia puhumisen esteitä rohkeasti silmiin ja otettava sitä kuuluisaa härkää sarvista. Puhuminen pelastaisi parisuhteessa paljon, se toisi esiin niitä toiveita, tarpeita ja myös pettymyksiä, joita koetaan. Nekin kun kuuluvat suhteeseen ja sitä kautta se ajatus, että voidaan yhdessä parantaa sitä, miten toisiimme suhtaudumme.
Hyväksyntä, anteeksianto ja armollisuus
Tämä se on kaiken kaikkiaan meille ihmisille hankalaa. Toisin sanoen opeteltavaa. Usein olemme kahdessa päädyssä: siellä, missä ehdottomuus määrittelee itsen ja toisen kohdalla kaiken ja armoa ei tunneta. Toisessa päädyssä miellytetään itsemme kynnysmatoksi, jonka yli saa kävellä vaikka kuraisilla kengillä.
Parisuhteeseen ei voi suhtautua kovin mustavalkoisesti, koska elämä ei vain ole sellaista. Ihmisyys ja inhimillisyys vaatii armollisuutta, jotta hyväksyntä toteutuu. Varsin armottomia olemme toistemme ja usein vielä armottomampia itsemme äärellä. Monista asioista taas selvittäisiin sillä, että ne puhutaan auki ja ymmärretään, että ihminen tekee virheitä elämässä. Koska kukaan ei ole robotti. Virheet ovat oppimateriaalia, josta voidaan yhdessä ammentaa parempaa tulevaa, jos samalla puolella niitä voimme kohdata.
Tulla hyväksytyksi heikoimmillaan ja huonoimmillaan on hyväksynnän paratiisikokemus. Saada olla virheellisenä ja huonona toisen sylissä. Ottaa vastaan lempeyttä ja ymmärrystä silloinkin, kuin ei ansaitsisi vai pitäisikö ansaita aina. Mutta tämän erottaa miellyttämisestä se, että mitään, mikä rikkoo toisen rajoja ei koskaan pidä ottaa vastaan, vaan jokainen huolehtii myös omasta vastuusta. Jos ei aggressiivisuudelleen hae ratkaisuja, ei voi odottaakaan toiselta mitään. Jos ei puhu ongelmista ääneen tai hae niihin apua, ei voi olettaakaan, että toinen elää ottaen vastaan aina kaiken ja mahdollisen. Hyväksyntään ja armollisuuteen nivoutuu aina ihmisen vastuu omasta käytöksestä.
Sinun tarvesammiosi?
Nyt kun pohdit näitä tarpeita, visualisoi mieleesi astia, jossa on vettä. Astian sivulla kulkee mitta-asteikko 1 – 100. Mihin asti sinun tarveastiasi olisi suhteessasi täynnä? Mistä vajaus syntyy? Voiko sitä puolisosi, sinä tai te yhdessä täyttääkään? Oletko kertonut ääneen, mitä tarpeitasi haluaisit suhteessa täyttyvän? Onko puolisosi tuonut omansa esille?
Hyvä on huomata, ettei 100% suhteessa ole tarpeenkaan saavuttaa, mutta jos suhteen tarpeista täyttyy vain 20%, ei ole useinkaan ihme, jos hiertää. Astian täyttäminen ei myöskään ole kumppanin tehtävä, vaan teidän molempien. Mitä voisitte tehdä yhdessä enemmän ja lisää, että sammiosi tai teidän molempien olisi enemmän täynnä?
Rakkaudella ja tarpeiden äärellä,
Rouva Syld
Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja parisuhdeterapeutti
Tiedosta nautinto -valmentaja
Joko olet tutustunut ihaniin seksuaalista avoimuutta, keskustelutaitoja ja parisuhdenautintoa tuottaviin Seksipuhe-, Elämysseksi-, parisuhdepuhe– ja totta vai tarua -kortteihimme? Pääset tilaamaan ne verkkokaupastamme.
Joko olet kuunnellut Tiedosta nautinto -podcastia Spotifyista, jossa puhun asiantuntijoiden ja mieheni Herra Syldin kanssa seksuaalisesta ja suhdenautinnosta?
Aiheeseen liittyviä blogeja:
Saako parisuhteessa olla hankala ja vaativa?
7 reittiohjetta merkityksellisempää parisuhteeseen
Onko kumppanisi parisuhteessa vapaamatkustaja?
Views: 3096