Kolme työntöä ja tuijotus

Kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa keskusteltiin laulaja Stingistä, joka kertoi 90 –luvulla harrastaneensa tantraseksiä 7 tuntia yhtä kyytiä. Miespuolinen radiojuontaja sanoi, että muistaa miten uutinen aiheutti paineita silloin itselle, että huh, hyvä jos itse kestää 7 minuuttia. Tarinan päätteeksi hän vielä tokaisi, että seksihän menee niin, että kolme työntöä ja pitkä tuijotus. Uskon ja toivon todella, että ko. juontajan seksielämä on huomattavasti parempaa laadullisesta ja ajallisestikin. Samalla ärsyynnyin todella siitä, että miten seksistä puhutaan. Vitsillä sisään, ymmärrän. Mutta mitä jos nämä seksiheitot ovat niitä ainoita, joita ihminen kuulee, ja ajatus seksistä on juuri tuollainen?

Media ja panokeskeinen minuuteissa mitattava seksipuhe ruokkivat ajatusta siitä, että on ihan ok harrastaa seksiä yhdynnässä muutaman minuutin. Tavallaan annetaan lupa sille, että seksi voi olla puolihuolimatonta tyydytystä, jossa on toinen ihminen kohteena. Oman käden tilalle on saatu elävä ihminen. Ja huvittuneissa vitseissä muutaman minuutin jyystöä miettiessä luodaan kuvaa, että tällaista se on muillakin. Jos ihmiset keskittyisivät puhumaan oikeasta seksistä ja mediassa mietittäisiin, että millaisia asioita mielipiteenä tuodaan julki, niin seksin arvostus ja käsitys suurimmalla osalla voisi muuttua.

Muutama työntö ja minuutti eivät ole seksiä. Sitä ei kenenkään tarvitsekaan haluta. Ja kysyisin vielä, että mihin hemmettiin ihmisillä on niin valtava kiire?

Jos olet vain käden sijainen, mitä siitä saat itse?

Seksuaalineuvontaa työkseni tehneenä ja ihmisiä vuosia kuunnelleena valitettava totuus on, että seksielämä (varsinkin monissa heterosuhteissa) ei ole yhtään monipuolisempaa, saati kauniimpaa tai nautinnollisempaa kuin tuo. Kolmen minuutin jyystökin on ajoittain liioiteltua. Ja tähän ns. ”ilotteluun” moni suostuu usein tahtomattaan. Muutaman hetken yhdynnällä tallotaan lyttyyn sekä parisuhdetta että toista ihmistä. Tuossa aktissa saa tyydytyksen yksipuolisesti ainoastaan se, jonka halun mukaan mennään.

Missä on toisen ihmisen halu ja nautinto?  

Voitte olla eri mieltä, mutta minä en kuunaan tule ostamaan ajatusta, että muutaman minuutin kestävä yhdyntä on oikeasti ja aidosti yhdellekään ihmiselle totaalisen tyydyttävää. Pikaseksi on parisuhteessa oleellinen taito, jotta joskus sopivassa tilanteessa saadaan himo purettua yhdessä. Mutta jos tuo extrapikaseksi on se ainoa kontakti kahden ihon välillä, niin kuulostaa vähintäänkin huolestuttavalta. Fyysisesti yksikään ihminen ei ehdi saada vartaloaan lämpimäksi muutamassa minuutissa. Heterosuhteissa usein miehet voivat kyllä syttyä nopeammin, mutta naisen halu vaatii syttyäkseenkin jopa useampia kymmeniä minuutteja. Jos sitä pitää ajassa laskea. Mieluummin jätetään laskematta ja keskitytään viipyilemään.

Syvään ja nautinnolliseen tyydytykseen, jossa molempien tarpeet ja halut tulevat täytetyksi, eivät minuutit riitä mitenkään. Nautinnon kestoa määritellään enemmänkin tunneissa.

Moneen kertaan olen kirjoittanut, että haluttomuus- ja pettämistilastot kertovat karua kieltä parisuhteiden hyvinvoinnista. Miltähän nuo tilastot näyttäisivät, jos minuuttien sijaan oltaisiin tunteja toisen iholla? Jumalaisessa seksipössössä, jonka pitkä ja nautinnollinen seksi tuottaa… Siinä ei haluttomuus ole useinkaan ongelma, eikä ruoho ole vihreämpää missään.  Kun oman suhteen seksiin keskitytään intensiiivisesti, pelastetaan hitosti!

Mielestäni on turha ihmetellä kumppanin haluttomuutta, jos seksi määritellään minuuteissa.

Seksuaalineuvojana toki olen kovin huolissani niistäkin ihmisistä, joille seksiä on lyhyt rykäisy, jonka aikana ei ehditä kohdata ollenkaan. Huolissani olen myös siitä, että ilmeinen puolison haluttomuus ei merkitse mitään. En halua uskoa, että itsekkyys on määrittävin tekijä, vaan se, ettei ehkä tietoa tai kokemusta seksin ihanuuksista ole tarpeeksi. Jos polku on ollut pornoviritteinen, seksuaalikasvatus yhtä onnetonta kuin valtaosalla meistä ja mieleen ei ole juolahtanutkaan ajatus, että seksissä toinenkin tarvitsee nautintoa, niin tulos on mitä on.

Heterosuhteissa ihmettelen kovin, että kuka kumma on määrännyt ja missä, että nautinnoksi riittää vain miehen nautinto ja sitä on pakko saada, vaikka toinen ei haluaisi? Ja miksi tämä edelleen tuntuu olevan yleisesti hyväksyttävää? Jopa niin hyväksyttävää, että molemmat kumppanit suostuvat siihen. Tässä yksilöllistä vapautta ja ihmisen arvoa korostavassa yhteiskunnassa rikotaan päivittäin monissa parisuhteissa toisen rajoja. Samalla tehdään suhteelle ja toiselle ihmiselle väkivaltaa, kiristetään ja uhkaillaan seksillä tai sen puutteella.

Muutaman ajatuksen tahtoisin jakaa tähän kohtaan:

  • Seksi on vapaaehtoinen nautinnon hetki ja leikkiaika, jossa molemmat saavat ja antavat nautintoa tyydyttäen molempien haluja ja tarpeita
  • Jokainen aikuinen ihminen voi olla ilman seksiä tai harjoittaa sooloseksiä, siihen ei väkisin tarvita ketään muuta tyydytystä tuottamaan
  • Jokainen ihminen on niin arvokas, että on oikeus saada nautinnollista seksiä, eikä mihinkään muuhun tarvitse suostua
  • Jos et tiedä nauttiiko toinen, kysy
  • Jos et itse nauti, kerro siitä
  • Jos kumppanisi ei halua opetella keinoja sinun nautintoon, niin velvollisuus seksiin antautumiseen päättyy siihen
  • Seksiä ei tarvitse antaa, jos itse ei tahdo – edes parisuhteessa
  • Jos on haastavaa jutella seksistä, haluttomuus ja pikajyystöt kuormittavat mieltä ja suhdetta, hakeutukaa seksuaalineuvontaan
  • Seksihaluun vaikuttavat oleellisesti kokemukset arvostuksesta ja hyväksytyksi tulosta, siihen liittyy myös täydellinen rajojen kunnioitus seksissä

Seksi on mieletön voimavara, ihana rakkauden ja yhteyden ilmentymä ja jokainen on meistä sellaisen nautinnon arvoinen.

Rouva Syld

Jos parisuhteessa seksi ei maita ja koet ettet arvosta itseäsi, tule keskustelemaan seksuaalineuvontaan. Siitä lisää täältä.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *